TATU TUOMINEN: A Near Approach to Immortality
13.2–8.3.2026
Galleria Katariina, Rikhardinkatu 1, Helsinki
ti-pe 11–17
la-su 12–16

(in English below)

 ”Maisema… on suuri… salaisuus… Tosiasiassa… se syntyy… katsojan… silmissä” (Olga Tokarczuk, Empusion, s. 93, suom. Tapani Kärkkäinen)

Tatu Tuomisen näyttely A Near Approach to Immortality on teoskokonaisuus, joka käsittelee kadonnutta eurooppalaista aarniometsää. Sitä tarkastellaan historiallisten dokumenttien välityksellä: antiikin ajan ensyklopediatekstin ja renessanssin ajan maisemaetsauksien kautta. Näyttelyn teokset tutkivat, mitä taidehistorialliset kuvat kertovat ihmisten suhteesta metsään ennen ja nyt.

Taidehistoriassa maisema – olkoon se havaintoon perustuva tai kuviteltu – on usein esitetty täydellisenä, staattisena ja valmiina. Nykyisessä ekologisessa tilanteessa tällaisen maiseman esittäminen tuntuu kuitenkin mahdottomalta. Maisema ei enää näyttäydy koskemattomana tai pysyvänä, sillä ihmisen toiminta on muuttanut jokaisen maailman kolkan. Siksi Tatu Tuomisen esittämät maisemateokset ovat tekeytymisen tilassa: ne ovat epätäydellisiä, muutoksessa, fragmentaarisia – niin kuin maailma ympärillämme on.

Näyttelyyn Tuominen ammentaa pääasiassa kahdesta historiallisesta lähteestä: roomalaisen kirjailijan ja luonnonhistorioitsijan Plinius vanhemman (23–79 jaa.) kirjoituksista sekä saksalaisen taidemaalarin ja -graafikon Albrecht Altdorferin (1480–1538) maisemaetsauksista.

Plinius vanhempi mainitsee kahdesti teoksessaan Naturalis Historia Hercynian metsän. Hercynia oli myyttinen aarniometsä, joka sijoittui Rooman valtakunnan rajojen ulkopuolelle, läntisen Keski-Euroopan alueelle. Tässä metsässä aluskasvustona on kerros mytologisia ja kulttuurisia merkityksiä. Pliniuksen mukaan Hercynia on läpitunkematon ja sadunomainen paikka. Se edustaa hänelle villiä luontoa – aluetta, jota edes Rooma ei voinut hallita. Plinius kirjoittaa: ”[…]Hercynian metsän valtavat tammet, joita aikojen kulku ei ole vahingoittanut ja jotka ovat syntyneet yhtä aikaa maailman kanssa, lähestyvät kuolemattomuutta ja ylittävät kaikki muut tunnetut ihmeet […]” On pysäyttävää, että jokin, joka omana aikanaan on vaikuttanut olleen olemassa aina ja tulevan olemaan ikuisesti, on kadonnut ja jäänyt elämään vain kertomuksina.

Näyttelyn toinen lähde, Altdorferin maisemaetsaukset, tekivät vaikutuksen Tuomiseen hänen nähdessään ne Staatliche Museen zu Berlinin kokoelmissa. Altdorferin grafiikansarjat olivat ensimmäisiä teoksia, joiden avulla maiseman käsite tuli tunnetuksi Euroopassa, sillä niitä pystyttiin – toisin kuin aikalaismaalauksia – monistamaan ja levittämään useina vedoksina. Tämä tapahtui 1500-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, samaan aikaan maiseman noustessa kuvataiteessa ensi kertaa itsenäiseksi aiheeksi, ilman ihmishahmoja sekä ilman uskonnollista tai mytologista alatekstiä.

Teossarjasssa A Near Approach to Immortality (Landscapes) Tuominen luo uusia maisemia etsausten viivoja toisintamalla, muokkaamalla niitä piirtäen sekä papereita leikkaamalla ja liimaamalla. Hän ajattelee maisemien tekemistä John Bergerin tavoin ”Tense: Conditional” (Landscapes: John Berger on Art, s. 24), piirtämisenä konditionaalissa: Tällä tavoin piirtämällä voimme kuvitella vaihtoehtoisen, eräänlaisen Mitä jos -maailman, joka mahdollistaa myös kerran hävinneen takaisin tuomisen. Piirustussarjassaan Tuominen esittelee maailman, joka voisi olla olemassa, jos ihmisen tarve tuottaa puutavaraa teollisella mittakaavalla ei olisi hävittänyt lähes kaikkia luonnonvaraisia metsiämme. 

Näyttelyssä esillä oleva toinen teos, A Near Approach to Immortality (Hercynian Forest) on liikkuvan kuvan ja äänen teos, jossa Hercynian metsä nousee paperisena lavasteena katseen liikkuessa hitaasti maisemassa. Teoksessa pieni paperisilppu kasvaa elokuvallisiin, kolossaalisiin mittasuhteisiin. Teoksen ääniraita on koostettu paperista lähtevistä äänistä. 

Kolmas teos A Near Approach to Immortality (Foliage) on kirjaimista koostuva paperileikkausinstallaatio. Tuominen leikkasi paperista Plinius vanhemman teoksesta Hercynian metsää käsittelevät kohdat* ja rakensi galleriatilaan installaation, eräänlaisen luonnonhistorian sitaateista koostuvan lehvästön.

Altdorferin ja Plinius vanhemman kuvaamat metsämaisemat ovat hävinneet Keski-Euroopasta metsäkadon seurauksena aikaa sitten. Jo antiikin aikana heräsi huoli metsien katoamisesta ja silloinkin kysyttiin, missä määrin luonnon muokkaaminen on oikeutettua. Tämä pohdinta jatkuu yhä – alati voimistuvan ympäristökatastrofin keskellä. Näyttelyn taidetokset kysyvät: Mikä on historiallisten maisemakuvien suhde tämän päivän luontokeskusteluun? Voisiko kadonneen muisteleminen saada meidät kuvittelemaan toisenlaisen tulevaisuuden ympäristöllemme?

Tutkimalla, lainaamalla ja muuntamalla eri museoiden arkistoissa olevia painettuja kuvia ja tekstejä, tunnistaen niiden jatkuvan – usein huomiotta jäävän – vaikutuksen nykyhetkeen, Tuominen tuottaa uutta tietoa ja luo yhteyksiä eri dokumenttien, teemojen, aikakausien sekä historioiden, paikkojen ja toimijoiden välille. Hän näkee käyttämänsä mediumit avoimina järjestelminä, joiden kautta aikaa voidaan käsitellä vapaasti: rekonstruoida menneisyyksiä, kuvitella mahdollisia tulevaisuuksia ja pohtia, mitä kadonneesta voisi tuoda takaisin. 

Ekologisen kriisin aiheuttaman tuhon laajuutta on vaikea käsittää, sillä sitä on vaikea hahmottaa ihmiselämän aikana. Laajentamalla perspektiiviä satoihin vuosiin saatamme ymmärtää paremmin, kuinka valtava muutos on ja mitä kaikkea olemme menettäneet. Emme voi enää palata vuosisatoja sitten kadonneisiin aarniometsiin, mutta tämä näyttely voi auttaa kuvittelemaan miltä tuntuu kävellä niiden siimeksessä.

* Plinius vanhempi. Naturalis Historia, perinteisesti ajoitettu noin vuosille 77–79 jaa.

Sitaatit ovat Philemon Hollandin englanninkielisestä käännöksestä The Historie of the World (Lontoo, 1601).

“In the same northern regions, too, is the Hercynian Forest, whose gigantic oaks, uninjured by the lapse of ages, and contemporary with the creation of the world, by their near approach to immortality surpass all other marvels known. Here some authors assert that there are even trees which are evergreen, and that the trunks of the oaks are hollowed by the age and growth of the branches so as to form caverns fit to be the abode of beasts and of men; and that their shade is so dense that the sun does not penetrate to the ground.”

“That the roots of the trees there, as they meet together, up-heave vast hills; or, if the earth happens not to accumulate with them, rise aloft to the very branches even, and, as they contend for the mastery, form arcades, like so many portals thrown open, and large enough to admit of the passage of a squadron of horse.”

Taiteilijan työskentelyä ja teosten toteuttamista ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus ja AVEK.

---

 “Landscape… is a great… secret… In fact… it takes shape… in the eyes of the beholder.” (Olga Tokarczuk, The Empusium: A Health Resort Horror Story, translated by the artist)

Tatu Tuominen’s exhibition A Near Approach to Immortality is a body of work that explores the lost European premeval forest. It is examined through historical documents: Encyclopedic text from classical antiquity and renaissance landscape etchings. The artworks of the exhibition probe what art-historical images reveal about the human relationship with the forest, both in the past and in the present.

An art-historical landscape—be it based on perception or imagined—has often been presented as perfect, static, and complete. In the current ecological situation, however, proposing this kind of landscape seems impossible. The landscape no longer presents itself as pristine or permanent, because human activity has an impact everywhere in the world. This is why the landscape works presented by Tatu Tuominen are in a state of becoming: they are imperfect, in flux, and fragmentary—as is the world around us.

For the exhibition, Tuominen draws primarily on two historical sources: the writings of Roman author and natural historian Pliny the Elder (23–79 CE) and the landscape etchings of the German painter and printmaker Albrecht Altdorfer (1480–1538). 

Pliny the Elder refers to the Hercynian Forest twice in his work Naturalis Historia. Hercynia is a mythical primeval forest that was situated beyond the borders of the Roman Empire, in the region of western Central Europe. In this forest, the undergrowth is layered with mythological and cultural meanings. According to Pliny, Hercynia is an impenetrable and otherworldly place. To him it represents untamed nature—a territory that not even Rome could govern. Pliny writes: “[…] the Hercynian Forest, whose gigantic oaks, uninjured by the lapse of ages, and contemporary with the creation of the world, by their near approach to immortality surpass all other marvels known. […]”. It is startling that something which, in its own time, seemed as if it had always existed and would exist forever, has disappeared, and remains only in stories.

The exhibition’s second source, Altdorfer’s landscape etchings, made a strong impression on Tuominen when he first saw them in the collections of the Staatliche Museen zu Berlin. Altforfer’s print editions were among the first works to disseminate the concept of landscape across Europe, as they could—unlike contemporary paintings—be reproduced in multiple copies and distributed. This coincided, during the first decades of the 16th century, with the emergence of landscape as an independent subject-matter in visual art, for the first time without humans and without a religious or mythological subtext.

For the series A Near Approach to Immortality (Landscapes), Tuominen creates new landscapes by tracing the lines of Altforfer’s etchings, manipulating them through drawing, cutting and gluing paper. He sees this process as John Berger understands drawing in “Tense: Conditional” (Landscapes: John Berger on Art, 2016). By drawing in this way, we can construct an alternative world–a vision of what would be if… This allows us to bring back what has once disappeared. With this series of drawings, Tuominen presents a world that could exist if the human need to clear forests for agriculture and produce timber on an industrial scale had not led to the destruction of almost all old-growth forests.

The second work on display, A Near Approach to Immortality (Hercynian Forest), is a moving image and sound work in which the Hercynian forest emerges as a paper stage set, while the viewer’s gaze slowly moves through the landscape. In the work, the small paper scraps grow to colossal, cinematic proportions. The soundtrack is composed of sounds produced by the paper itself.

The third work, A Near Approach to Immortality (Foliage) is a paper cut-out installation comprised of letters. Tuominen cut out the parts of Pliny’s text that dealt with the Hercynian Forest* and created an installation in the gallery–a kind of foliage made up of natural history quotes. 

The forest landscapes depicted by Altdorfer and Pliny the Elder have long since disappeared from Central Europe due to deforestation. Concern over the loss of forests emerged already in antiquity, and even then, there was a debate about the extent to which human intervention in nature is justified. This discussion continues today—during an ever-intensifying ecological catastrophe. The artworks in the exhibition engage with this debate by questioning: What is the relationship between historical landscape images and today’s environmental discourse? Could the act of remembering help us imagine a different future for our environment?

By examining, appropriating, and transforming printed images and texts from the archives of various museums, with a view to their continued—and often overlooked—import on the present, Tuominen generates new knowledge and connections between different documents, themes, periods, as well as histories, places, and subjects. He sees the media he uses in his artistic process as open systems through which time can be reconfigured: pasts can be reconstructed, possible futures imagined, and reflections made on what might be recovered from what has been lost. 

The scale of devastation wrought by the ecological crisis is hard to comprehend, as it cannot be fully understood within a single lifetime. But by broadening the perspective into hundreds of years, we can better understand the magnitude of this change and what it is that we have lost. We can no longer return to the primeval forests that vanished centuries ago, but in this exhibition, one can imagine what it might feel like to walk under their canopy.

* Pliny the Elder. Naturalis Historia, traditionally dated to c. 77–79 CE.

Quotations from the English translation by Philemon Holland, The Historie of the World (London, 1601).

“In the same northern regions, too, is the Hercynian Forest, whose gigantic oaks, uninjured by the lapse of ages, and contemporary with the creation of the world, by their near approach to immortality surpass all other marvels known. Here some authors assert that there are even trees which are evergreen, and that the trunks of the oaks are hollowed by the age and growth of the branches so as to form caverns fit to be the abode of beasts and of men; and that their shade is so dense that the sun does not penetrate to the ground.”

“That the roots of the trees there, as they meet together, up-heave vast hills; or, if the earth happens not to accumulate with them, rise aloft to the very branches even, and, as they contend for the mastery, form arcades, like so many portals thrown open, and large enough to admit of the passage of a squadron of horse.”

The ONBOARDS Biennale 2025 is open in Antwerp until July 28th. I am happy to be one of the invited artists and present my work A Split Second.

The artwork was created with valuable assistance from Museum Plantin-Moretus
(Print Room collection), Antwerp – UNESCO World Heritage

ONBOARDS offers a unique exhibition platform by transforming 100 billboards throughout Antwerp (Belgium) into sites for public artistic engagement. Through this accessible and unconventional format, they aim to create a dynamic dialogue between contemporary art and the urban public, reaching diverse audiences beyond the walls of traditional institutions.

Tatu Tuominen’s A Split Second reflects on the construction and preservation of cultural memory. The images in the artwork are appropriated from a series of drawings attributed to the workshop of Antwerp neoclassicist artist Andries Lens who lived from 1739 to 1822 and taught at the Academy of Fine Arts in Antwerp.

A group of these drawings exists only as fragments — their lower halves lost, the upper portions preserved as though spared by an act of mercy. The result is uncanny: Why were the drawings torn? Why were only the upper parts saved?

Two of the drawings take center stage, forming a sequence. The figures — a putto and a classical god referencing antiquity — are caught in a dialogue of gestures. The artwork is a two-frame moving image, in which centuries collapse into a single, disjointed instant between the two images. Now transplanted into the present, they linger ghostlike in the cityscape of Antwerp in 2025.

The drawings are a recent acquisition to the historically significant Print Room collection of Museum Plantin-Moretus in Antwerp — a UNESCO World Heritage site that works daily to preserve and extend the afterlife of art. This artwork was created with valuable assistance from the museum.

The fair takes place at SKHLM Skärholmen Centrum in Stockholm from April 3–6, 2025

At the fair, the gallery will present Pulp Bacchanal, a collaborative artwork created by Huuto’s member artists: Anna Broms, Anja Helminen, Pauliina Jokela, Mikko Kallio, Christelle Mas, Heidi Anniina Mattila, Laura Pakarinen, Rose-Mari Torpo, Tatu Tuominen, Laura Ukkonen, and Riikka Wesamaa.

Galleria Huuto’s working group will fill the exhibition space with paper in its many diverse and wondrous forms, creating an ever-changing collage that highlights the various qualities of paper – its fibrous texture, rustling sound, and sensory appeal. Paper is the timeless foundation of culture, a paradise, or the steam rising from a pulp boiler. The exhibition space will be filled with collages, animations, drawings, sculptures, paintings, prints, and paper cutouts.

—————————————————————————————————————–

Galleria Huuto osallistuu vuoden 2025 SUPERMARKET – Stockholm Independent Art Fair -taidemessuille, jotka järjestetään Tukholmassa SKHLM Skärholmen Centrumissa 3.– 6.4.2025. Messuilla galleria esittäytyy Pulp Bacchanal -yhteisteoksellaan, jonka toteuttavat Huudon jäsentaiteilijat Anna Broms, Anja Helminen, Pauliina Jokela, Mikko Kallio, Christelle Mas, Heidi Anniina Mattila, Laura Pakarinen, Rose-Mari Torpo, Tatu Tuominen, Laura Ukkonen ja Riikka Wesamaa.

Galleria Huudon työryhmä täyttää messuosaston paperilla sen moninaisissa ja ihmeellisissä muodoissa, luoden alati muuttuvan kollaasin, joka tuo esiin paperin moninaiset piirteet – kuitumaisen tuntuman, kahisevan äänen ja aistillisuuden. Paperi on kulttuurin ajaton perusta, paratiisi tai selluloosakattilan höyryä. Näyttelytila täyttyy kollaaseista, animaatioista, piirroksista, veistoksista, maalauksista, vedoksista ja paperileikkauksista.

Displaced

November 4–22, 2024
Graphics Gallery of the Academy of Fine Arts in Gdansk
Wydzial Grafiki, ul. Chlebnicka 13/16, 80-830 Gdansk

Curated by Dominik Wlodarek 

The exhibition “Displaced” presents Ari Pelkonen and Tatu Tuominen, two of Finland’s prominent contemporary printmakers. Having worked as artists for almost two decades, Pelkonen and Tuominen have established themselves in the Finnish art scene and gained international recognition. As long-time lecturers at the Academy of Fine Arts, University of the Arts Helsinki, Pelkonen and Tuominen have made significant contributions in innovative ways of teaching printmaking. 

In “Displaced”, the printed image is reimagined. It moves from its traditional context into new territory — one where the conventions of original print no longer apply, and where the process itself becomes a subject of exploration alongside the finished artwork.

While developing his series, Ari Pelkonen focused on the two key elements of printed art – paper and printing ink. He took an ontological approach to printmaking, disrupting the traditional relationship between the two producing an unprecedented material enigma. The vibrant colour layers have been set afloat and resettled into a veil-like formation on paper. This work explores colour as both a haptic and visual material.

Tatu Tuominen‘s work draws on 17th-century imagery of death, as he appropriates and prints four-hundred-year-old etchings from the online collections of major museums. His production method is a hybrid of computer-operated plotting and traditional etching techniques. By reproducing, altering, and presenting these historical images in a contemporary context, Tuominen transforms past narratives, offering insights that resonate in today’s world, shaped by war and ecological catastrophe.

A New Approach to Printmaking
In Displaced, printmaking is presented as an ever-evolving medium, continuously responding to shifts in the changing landscape of media. Works in the exhibition are densely connected to concepts outside of the realm of art, such as art history and new-materialism. They challenge notions of originality, the printmaking process, presentation practices, and even the role of printing ink. The exhibition is a demonstration of the ongoing evolution of printmaking as a versatile medium in the heart of contemporary art.

The exhibition has been supported by The Arts Promotion Centre Finland and  The Finnish Cultural Foundation.

Etelä-Suomen Sanomien kulttuurisivuilla käsitellään Tatu Tuomisen julkista taideteosta Ratavarren aarre (ESS 8.8.2023) artikkelissa “Jaksonkadun taideteos kunnioittaa Lahden rautatiehistoriaa”.

(Scroll down for English)

Lahden Jaksonkadun uuden asuinkorttelin julkisivuissa häilyy kauan sitten kadonnut asemarakennus. Kuvataiteilija Tatu Tuominen tutki Lahden historiaa ja innostui rautateiden merkityksestä kaupungin synnylle. Taideteoksen kautta paikan menneisyys on nyt osa asukkaiden elämää. 

Vanha puinen Lahden rautatieasema häilyy graafisina kuvioina Lahden Matkakeskuksen viereisen asuinkorttelin neljän kerrostalon julkisivuissa. Kuvataiteilija Tatu Tuomisen teos Ratavarren aarre on kunnianosoitus rautateiden pitkälle historialle. Teos sijoittuu Lahden Asunnot Oy:n ja TA-Asumisoikeus Oy:n rakennuttamaan uudiskohteeseen osoitteessa Jaksonkatu 1–9. 

“Toiveenani oli, että teos voisi syventää Jaksonkadun uusien asukkaiden suhdetta asuinpaikkaansa”, kertoo Tatu Tuominen ajatuksestaan teoksen taustalla. 

Ratavarren aarre -teoksen innoittajana on Suomen rautateiden historia ja niiden merkitys kyseiselle paikalle. Rautatien ansiosta Lahdesta kehittyi aikoinaan kaupunki. Kun rautatiet tulivat 1800-luvun loppupuolella Suomeen, raiteita pitkin ei kulkenut vain ihmisiä ja tavaroita, vaan ne olivat tiedon ja kulttuurivaihdon valtateitä. 

Teosta suunnitellessaan Tuominen tutustui Suomen Rautatiemuseon arkistoihin, jonka kokoelmista löytynyt akvarellein väritetty rakennuspiirustus Lahden järjestyksessään toisesta rautatieasemasta on toiminut teoksen lähtökohtana. Vuonna 1878 rakennetun rautatieaseman suunnitteli arkkitehti Knut Nylander. Kaunis asemarakennus oli puuta ja keisarillisen tyylin mukaan keltainen. Valmistuttuaan se oli paikkakunnan tärkeimpiä kulttuuritiloja. Rakennus purettiin vuonna 1935 nykyisen asemarakennuksen tieltä. 

Vanhasta rakennuspiirustuksesta Tuominen poimi teokseen kuvafragmentteja, jotka uurrettiin fotomekaanisin keinoin betonielementtien pintaan. Viisiosainen teos sijoittuu eri puolille asuinkorttelin julkisivua. Kuvat ovat samassa mittakaavassa kuin alkuperäinen asemarakennus. 

Heijastukset jo kadonneesta rautatieasemasta, joka aikoinaan sijaitsi Jaksonkadun asuinkorttelin lähellä, häilyvät rakennuksen pinnoilla. Teoksen myötä kaupungin menneisyys ja nykyhetki asettuvat limittäin tässä korttelissa, kertoo Tuominen teoksestaan. 

Teos toteutettiin tilaustyönä Lahden Asunnot Oy:lle ja TA-Asumisoikeus Oy:lle. Teoksen taidekoordinoinnista ja tuotannosta vastasi Upeart. 

---

The facades of the new residential block on Lahti’s Jaksonkatu feature images of a long-lost station building. Visual artist Tatu Tuominen researched the history of Lahti and was impressed about the significance railways had for the birth of the city. The artwork in place, the history of the site is now part of the residents’ lives.

The old wooden railway station of Lahti is seen as graphic images on the facades of the four apartment buildings in the residential block next to Lahti Travel Centre. Visual artist Tatu Tuominen’s work Trackside Treasure is a tribute to the long history of the railways. The work is located in a residential block built by Lahden Asunnot Oy and TA-Asumisoikeus Oy at Jaksonkatu 1–9.

“My aim was that the artwork could deepen the relationship of the people living in Jaksonkatu to their place of residence,” says Tatu Tuominen about the idea behind the work.

The inspiration for the work Trackside Treasure is the Finnish railway history and its importance to the place in question. Lahti developed into a city because of the railway. When the first railways were built in Finland at the end of the 19th century, not only people and goods traveled along the tracks, but they were highways of information and cultural exchange.

When planning the piece, Tuominen went through the archives of the Finnish Railway Museum, and found a beautiful watercolored plan of the now lost railway station of Lahti. This picture served as the source image of the work. Built in 1878, the railway station was designed by architect Knut Nylander. The station building was made of wood and painted yellow according to the prevailing imperial style. After completion, it was one of the most important cultural spaces in the vicinity. The building was demolished in 1935 to make way for the current station building.

Tuominen sampled fragments from the old plan which were etched into the surface of the concrete elements by photomechanical means. The five-part work is located on different sides of the facade of the residential block. The pictures are on the same scale as the original station building.

“Reflections from disappeared train station, which was once located near the Jaksonkatu residential block, can be seen on the surfaces of the building. By looking at the artwork, the city’s past and present are superimposed in this building,” says Tuominen about his work.

The work was commissioned for Lahden Asunnot Oy and TA-Asumisoikeus Oy. Upeart was responsible for the art coordination and production.

(Scroll down for English)

Galleria Huudon jäsentaiteilija Tatu Tuominen toteutti seinämaalauksen gallerian uusien tilojen aulaan Kalasatamaan. Hän lainaa maalauksessaan 1500-luvun taiteen ihmiskuvaa, jossa on häiritsevältä tuntuvia yhtäläisyyksiä omaan aikaamme. Tuominen siteeraa seinämaalauksessaan 1500-luvulla eläneen taidegraafikko Dirk Volkertsz Coornhertin Kaksitoista patriarkkaa -grafiikansarjan kuvastoa mutta on muokannut sitä mieleisekseen. Tuominen on jäljentänyt joitakin sarjan hahmoja maalaamalla grafiikanvedosten viivaston musteella seinään. Näin menneisyyden ihmiskuva keskustelee oman aikamme kanssa.

Vaikka antiikin hyveitä, raamatun tarinoita ja renessanssin idealismia kuvaavat hahmot näyttävätkin nyt vierailta, irvokkailta ja huvittavilta, jotkut asiat eivät puolessa vuosituhannessa ole muuttuneet paljoakaan: Mies edustaa ihmiskuntaa, ihminen alistaa muut lajit omille pyrkimyksilleen ja jokin sota on aina käynnissä.

Tervetuloa teoksen julkistamistilaisuuteen Galleria Huutoon (Panimokatu 1, Helsinki) keskiviikkona 2.8. klo 17–19 !

---

The Crown of God’s Creation welcomes you to Galleria Huuto

Galleria Huuto member artist Tatu Tuominen has made a painting in the lobby of the gallery’s new premises in Kalasatama. In his painting, Tuominen appropriates the idea of man from 16th century art, in which there are disturbing similarities to our own time.

In his wall painting, Tatu Tuominen copies and modifies the imagery of the 16th-century printmaker Dirk Volkertsz Coornhert’s Twelve Patriarchs print series. Tuominen has reproduced some of the figures in the series by tracing their lines on the wall with ink. In this way the historical idea of man is brought in a dialogue with the present time.

Even though the figures depicting virtues of antiquity, stories of the Bible and idealism of the Renaissance seem odd, grotesque and comical now, some things seems not to have changed in half a millennium: a male figure represents humanity, man subordinates other species to his own aspirations, and in the background there is a war going on.

Tatu Tuominen “The Crown of God’s Creation – Reuben and Levi sitting on animals (after Dirk Volkertsz Coornhert)”, 2023, acrylate and acrylic ink on wall, 260 x 485 cm, Galleria Huuto, Kalasatama, Helsinki, Photo: Tatu Tuominen

Welcome to the publishing event in Galleria Huuto (Panimokatu 1, Helsinki) Wednesday 2 August 5–7 pm!

Toimittaja Helen Korpak kirjoittaa artikkelissaan Berättelser om människans behov av berättelser Hufvudstadsbladetissa (HBL 14.1.2023) Tatu Tuomisen näyttelystä Death in All Fields, jonka hän sitoo temaattisesti yhteen samanaikaisen Haidi Motolan Esperia Ill: Haifa: Umm al-Gharib -näyttelyn kanssa.

“Kauniiden kuvien dekonstruoiminen on kirjaimellinen mutta tehokas tapa havainnollistaa pirstoutunutta nykymaailmaamme. – – Jopa kaikkein rajoitetuimmista aiheista löytyy suuria kysymyksiä.”

“Att dekonstruera fagra bilder är ett bokstavlig men fungerande sätt att illusträra vår splittrade samtida värld. – – Även i de mest avgränsade av ämnen finns de stora frågorna att finna.”

Toimittaja Harri Mäcklin suosittelee Helsingin Sanomien Kulttuurisivuilla Death In All Fields -näyttelyä (HS 15.1.2023):

Pysyvää ja muuttuvaa
TATU TUOMISEN etsaukset näyttävät uusilta versioilta 1600-luvun taidegrafiikasta, mutta kyse on paljosta muustakin kuin pelkästä kopioinnista. Jäljittelemänsä kuvat Tuominen on löytänyt netistä ja valmistanut teoksensa tietokoneen avulla. Kuolemaa käsittelevien teosten aihe on ikiaikainen, mutta samalla näyttely kertoo tekniikan ja tiedonvälityksen kehityksestä.

TATU TUOMINEN: Death in All Fields
4.1.–29.1.2023
Galleria G, Pieni Roobertinkatu 10, Helsinki
ti-pe 12–17
la-su 12–16

(in English below)

Death in All Fields täyttää Galleria G:n satoja vuosia vanhoilla kuoleman kuvilla. Mitä 1600-luvun historialliset grafiikanvedokset voivat kertoa meille tässä sodan ja ekokatastrofin ajassa? Kuvataiteilija Tatu Tuominen jäljensi ja painoi näyttelyynsä museoiden digitaalisista kokoelmista peräisin olevia neljäsataa vuotta vanhoja etsauksia. Katsoja näkee teokset tutkijasalin pöydällä grafiikan lehtinä, kehystettyinä teoksina gallerian seinällä sekä nettiselaimen esikatselukuvina.

Neljäsataa vuotta sitten ainoa tapa levittää visuaalista tietoa oli painaa kuva. Teksti ja painettu kuva hallitsivat tiedonvälitystä puoli vuosituhatta. Tässä mielessä nykyinen tapa katsoa kuvaa pääasiassa näytöltä on varsin tuore.

Kuvataiteilija Tatu Tuominen on muutaman vuoden ajan perehtynyt historialliseen taidegrafiikkaan kansainvälisten museoiden avoimissa digitaalisissa kokoelmissa. Hän huomasi, että kuvat sivilisaation raunioista, ammoisista kalmoista ja vihaisista ihmisjoukoista sekä poltetusta maisemasta puhuttelivat yllättävän paljon. Taideteokset lähestyvät näitä aiheita toisaalta suorasukaisesti vääntyneiden ruumiiden ja pääkallojen, toisaalta mytologisten teemojen, vertauskuvien ja huumorin kautta.

Tuominen rajasi huomionsa nimenomaan kuoleman kuvastoon. Hän kirjoitti kokoelmien hakukoneeseen asiasanaksi ”death” ja rajasi haun 1600-luvun etsauksiin. Hakutuloksia selatessa toisiaan seuraavat kuvat tuntuivat muodostavan tarinan. Kokoelmien hakutoiminto oli kuin outo anakronistinen kone, joka kykeni kokoamaan arkiston teoksista makaaberin narratiivin. Lopulta sadoista kuvista valikoitui kolme, jotka toimivat näyttelyn teosten lähtökohtana. Esillä olevat grafiikan vedokset ovat digitaalisen kuvan perusteella tehtyjä tarkkoja jäljennöksiä: Tuominen piirsi alkuperäisten kuvien viivat ja pisteet vektorigrafiikaksi, jonka uursi tietokoneavusteisella piirturilla kuparilaatalle, jolta ne painettiin paperille. Taiteellinen prosessi jatkui siten, että taiteilija muokkasi kuvien rakennetta ja leikkasi sekä liimasi vedoksia kollaaseiksi.

Kesällä Tuominen vieraili Hampurin taidehallissa ja tiedusteli, sattuisiko heidänkin kokoelmistaan löytymään näyttelyyn työstettyjä kuvia. Uskomatonta kyllä, paikan tutkijasalissa hänen eteensä tuotiin kaikki kolme alkuperäistä kuvaa. Katsomiskokemus oli ratkaisevasti erilainen. Passepartout’issa olevia vedoksia sai pidellä käsissään. Teokset olivat hämmästyttävän pieniä ja hauraan näköisiä kellertäviä paperilappusia. Ne tuoksuivat vienon ummehtuneelta. Tästä huolimatta tutkijasalin pienet kuvat olivat vaikuttavia, sillä ne tuntuivat puhuvan suoraan menneisyydestä. Galleria G:n näyttelyn etuhuoneessa oleva installaatio on tuon kokemuksen innoittama. Sen osana on Hampurin taidehallista peräisin oleva 100 vuotta vanha grafiikan säilytyskansio.

Historiallisten kuvien toisintaminen, muokkaaminen ja esittäminen tässä hetkessä muuntavat menneisyyden narratiiveja. Näyttelyssä lainattujen kuvien, prosessien, painopaperien, kehysten ja jopa gallerian seinien topografinen kerrostaminen kyseenalaistaa tuttuja tapoja katsoa kuvaa. Teokset kutsuvat katsojan pohtimaan, kuinka vedokset vertautuvat nykypäivän järkyttävään kuvavirtaan – ja myös sitä, miten kuolemaa voi ylipäätään esittää kuvina.

Tatu Tuominen (s. 1975) asuu ja työskentelee Helsingissä. Tuominen käsittelee teoksissaan painetun kuvan ja muistin välistä suhdetta. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2006 ja työskentelee siellä taidegrafiikan lehtorina. Tuominen on pitänyt 16 yksityisnäyttelyä ja yli 50 ryhmänäyttelyä kahdessatoista eri maassa. Tuomisen teoksia on ollut esillä muun muassa Nykytaiteen museo Kiasmassa, MOCA Shanghaissa, Suomen Tukholman instituutissa, Forum Boxissa, SIC Galleriassa ja Mäntän kuvataideviikoilla. Viime vuosina Tuominen on toteuttanut useita julkisia tilausteoksia Helsinkiin ja Lahteen.

Näyttely on toteutettu Suomen kulttuurirahaston Ilta ja Pentti Kaskipuron rahaston apurahan tuella.

—————————————-

TATU TUOMINEN: Death in All Fields
Jan 1–29, 2023
Galleria G, Address: Pieni Roobertinkatu 10, Helsinki
Tue–Fri, 12 am to 5 pm
Sat–Sun 12 am to 4 pm

Death in All Fields fills Gallery G with imagery of death from the 17th century. What can historical prints tell us in this time of war and eco-catastrophe? For his exhibition visual artist Tatu Tuominen reproduced and printed four-hundred-year-old etchings from the online collections of museums. The viewer can see the works as prints on a study room table, as framed artwork on the gallery wall, and as thumbnails in a web browser.

Four hundred years ago, the only way to distribute visual information was to print an image. Text and printed images dominated dissemination of knowledge for half a millennium. In this sense, the current way of viewing images mainly on a screen is very recent.

For a few years, visual artist Tatu Tuominen has been browsing historical prints in the open digital collections of international museums. He noticed that the pictures of the ruins of the civilization, ancient corpse, angry crowds and the burnt landscape were intriguing. The works in the collection have a twofold approach to these subjects: straightforwardly displaying twisted bodies and skulls and through mythological themes, metaphors and humor.

Tuominen limited his focus specifically to the imagery of death. He entered the keyword ”death” on the search engine of the collections and limited the search to etchings from the 17th century. When browsing the search results, the thumbnail pictures following each other seemed to form a story. The search function of the collections was like a strange anachronistic machine that was able to assemble a macabre narrative from the works in the archive. In the end, Tuominen selected three pictures from the hundreds of images, which served as the starting point for the works shown in the exhibition. The prints on display are exact reproductions made on the basis of the digital photographs of the originals: Tuominen drew the lines and dots of the images as vector graphics, which were traced with a computer-aided plotter onto a copper plate, from which they were printed on paper. The artistic process continued: The artist reshaped the structure of the images and cut and pasted the prints into collages.

Last summer, Tuominen visited Hamburger Kunsthalle in Hamburg and inquired if they could find the original prints that he was working with in their collections. Surprisingly, all three original prints were brought before him in the study room of the Kunsthalle. This viewing experience was significantly different. One could actually hold the prints encased in passepartout. The works were amazingly small, fragile-looking yellowish slips of paper. They had a musty smell. Despite this, the small prints in the study room were impressive, as they seemed to speak directly from the past. The installation in the front room of the exhibition at Galleria G is inspired by that experience. It includes a 100-year-old portfolio box from the Hamburger Kunsthalle.

Reproducing, modifying and presenting historical images in the context of today transforms narratives of the past. The topographical layering of found images, processes, printing papers, frames and even the gallery walls in the exhibition questions familiar ways of viewing artwork. The works in the exhibition invite the viewer to contemplate how the prints on display compare to today’s flow of shocking images on our screens – and also how can death be portrayed in an
image.

Tatu Tuominen (b. 1975) lives and works in Helsinki. His work deals with the relationship between printed image and memory. Tuominen received his Master’s degree in fine arts from The Academy of Fine Arts Helsinki in 2006 and works there now as the lecturer in printmaking. His work has been featured in 16 solo exhibitions and more than 50 group exhibitions in twelve different countries. Tuominen’s works have been exhibited, among others, at the Contemporary Art Museum Kiasma, MOCA Shanghai, the Finnish institute in Stockholm, Forum Box, SIC Gallery and the art museums of Pori, Jyväskylä, Lahti, Lapua and Rovaniemi. In recent years, Tuominen has also carried out several commissioned public artworks in the cities of Helsinki and Lahti.

The exhibition has been supported by The Finnish Cultural Foundation’s Ilta and Pentti Kaskipuro Fund.

Kalasataman seripajan Paja galleria sijaitsee uuden asuinalueen työmaan laidalla, entisellä Sörnäisten teollisuusalueella. Alue oli laitakaupunkia vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta on nyt nopeasti muuttumassa osaksi Kalasataman keskustaa. Paja galleriassa 2.12. avautuva Tatu Tuomisen näyttely Hento kerros katupölyä tuo esiin Vanhankaupunginlahden rantojen teollista historiaa.

Tuomisen teoskokonaisuuden lähteenä on valokuvaaja Harri Aholan vuonna 1979 helikopterista ottama kuvasarja nuohoojasta, joka istuu kahareisin läheisen Kyläsaaren jätteenpolttolaitoksen korkean savupiipun reunalla ja katsoo suoraan kameraan. Kuvasarja on osa Helsingin kaupunginmuseon verkossa olevaa laajaa valokuvakokoelmaa. Savupiippu purettiin vuonna 1988, ja Kyläsaari on jäänyt kahden kasvavan asuinalueen väliin.

Näyttelyyn valitut kaksi kuvaa ovat samasta kohteesta, mutta otettu sekunnin kymmenesosien viiveellä toisistaan. Ne muodostavat tilaan kahden ruudun liikkuvan kuvan teoksen. Toinen kuvista heijastuu seinään 70-luvulta peräisin olevalta piirtoheittimeltä, johon se on kaiverrettu laserilla. Toisen kuvan kohdevalo poimii esiin näyttelytilasta. Se on hiekalla ja pölyllä painettu grafiikanvedos. Tomu on harjattu talteen Kyläsaarenkadulta läheltä vanhan jätteenpolttolaitoksen savupiipun tynkää. Ajatuksena on, että tuo tomu sisältää edelleen jossain muodossa jätteen polttamisesta muinoin syntynyttä karstaa. Tuntemattomaksi jäänyt nuohooja ja hävinnyt savupiippu elävät teoksessa edelleen.

Näyttely on parhaimmillaan klo 15.30 jälkeen hämärän laskeuduttua.

Avajaiset perjantaina 2.12. klo 17–19. Tervetuloa!

Tatu Tuominen
Hento kerros katupölyä – A Fine Layer of Street Dust
Paja galleria
Kalasataman seripaja, Vanha talvitie 9, Helsinki
2.12.–29.12.2022
ma–pe 10–17 (Mon to Fri 10 a.m.–5 p.m.)
ja la 17.12. klo 16–18 (and Sat Dec 17th 4–6 p.m.)

Paja gallery of Kalasataman seripaja screenprinting workshop is located beside the construction site of a new residential block, in the former Sörnäinen industrial area. In the first decade of the 21st century the area was still at edge of the populated city but is now rapidly becoming part of the center of Kalasatama. In Paja gallery Tatu Tuominen’s exhibition A Fine Layer of Street Dust is opening on December 2nd. Tuominen brings out the industrial history of the shores of Vanhankaupuginlahti.

The source images of Tuominen’s work is a series of photos taken by photographer Harri Ahola from a helicopter in 1979. They depict a chimney sweeper sitting astride on the rim of the tall chimney of the nearby Kyläsaari waste incineration plant and looking directly into the camera. The photo series is part of the Helsinki City Museum’s extensive online photo collection. The chimney was demolished in 1988, and now Kyläsaari is stuck between two growing residential areas.

The two pictures selected for the exhibition are of the same object, but shot with tenths of a second in between them. They form a two-frame moving image in the space. One of the images is reflected on the wall from a 70s overhead projector, on which it is engraved with a laser. The spotlight picks out the second picture in the exhibition space. It is a serigraphy printed with sand and dust. This grit has been collected from Kyläsaarenkatu near the chimney stub of the old waste incineration plant. The material still contains, in some form, particles of burned waste of the past. The unidentified chimney sweeper and the lost chimney still live on in the work.

The exhibition is at its best after 3:30 p.m., after dusk. Welcome!

Vernissage on Friday December 2nd 5–7 p.m. Welcome!

Maunulalaisen päiväkodin sisään kätkeytyy Tatu Tuomisen kuusiosainen tilataideteos. Se kuuluu Helsingin kaupungin taidemuseo Hamin julkisen taiteen kokoelmiin ja on toteutettu kaupungin noudattamalla prosenttiperiaatteella.

MAUNULALAISEN päiväkoti Korennon musiikkihuoneen lattiaa täplittävät ruskeat ja valkoiset laatat. Ne muodostavat labyrinttikuvion, joka on lähes sama kuin vuonna 1539 rakennetun Gentin kaupungintalon lattiassa Belgiassa.

”Labyrintiin pääsee sisään yhdestä kohdasta, ja ajattelin, että lasten olisi kiva vaikka pikkuautolla ajella sitä pitkin”, sanoo kuvataiteilija Tatu Tuominen (…)
(Susanna Laari HS)

Lue koko artikkeli Helsingin sanomissa

(In English below)

Tatu Tuomisen kaksi teosta kollaasisarjasta Palasia kirjasta The Future Architecture Since 1889 (Telineet ja Näyttely) ovat mukana Katuja ja polkuja -näyttelyssä Rovaniemen taidemuseossa 22.1.–15.8.2021.

Katuja ja polkuja tuo vuoropuheluun kaksi ympäristöä, jotka usein nähdään toistensa vastakohtina. Tunteva ja kokeva ihminen, joka näitä polkuja kulkee, tulee myös osaksi näyttelyn teemaa. Kokoelmanäyttelyn ovat ideoineet ja koonneet Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelijat osana taidemuseo- ja näyttelypedagogiikan opintoja.

Näyttelyssä on teoksia Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta seuraavilta taiteilijoilta: Ala-Maunus Petri, Anoschkin Jasmin, Berg HC, Blomqvist Tuomo, Cavén Kari, Geller Jiri, Gryta Ilmari, Hirvimäki Veikko, Huhta Jari, Immonen Teija, Kauhanen Pekka, Krohn Inari, Laine Janne, Luukanen Elina, Päiväläinen Riitta, Saarto Ari, Simonsson Kim, Sjöholm Minna, Stenius Per, Tammenpää Juha, Tuominen Tatu, Uusitalo Kristiina, Vanni Sam ja Vesterinen Pekka

---

Two collages from the series On the Future of Architecture Since 1889 (Scaffolding & Exhibition) are oon display as a part of Streets & Paths exhibition in Rovaniemi Art Museum Korundi from Jan 22nd until Aug 18th 2021.

Finnish people wander on both the city streets and the forest
paths. Many familiar streets and paths we walk stay in our memories
throughout life. The art collection of Jenny and Antti Wihuri
foundation includes artworks that depict environments from both
city and nature. Those environments are different in many ways
even if they are not exclusionary of each other. The exhibition
brings a drop of mystique to the city surroundings so familiar to
us. Streets & Paths is a discussion between two environments
that are often seen as opposites. The exhibition is curated by art
education students in University of Lapland.

In the exhibition there are works by following artists:
Näyttelyssä on teoksia Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta seuraavilta taiteilijoilta: Ala-Maunus Petri, Anoschkin Jasmin, Berg HC, Blomqvist Tuomo, Cavén Kari, Geller Jiri, Gryta Ilmari, Hirvimäki Veikko, Huhta Jari, Immonen Teija, Kauhanen Pekka, Krohn Inari, Laine Janne, Luukanen Elina, Päiväläinen Riitta, Saarto Ari, Simonsson Kim, Sjöholm Minna, Stenius Per, Tammenpää Juha, Tuominen Tatu, Uusitalo Kristiina, Vanni Sam ja Vesterinen Pekka

Tatu Tuominen suunnittelee “Ratavarren aarre” -nimisen julkisen taideteoksen Lahden Jaksonkadulle rakennettaviin asuinkortteleihin.

Lahden Asunnot Oy ja TA-Asumisoikeus Oy aloittavat neljän kerrostalon, yhteispysäköintirakennuksen ja -kansipihan rakentamisen Jaksonkadulle, Lahden Matkakeskuksen viereen keväällä 2021. Hankkeen taidekoordinoinninsta vastaa Upeart, ja uudiskohteessa tullaan hyödyntämään näyttävästi ympäristötaidetta.

Vuoden 2023 tammikuun loppuun mennessä Lahden Matkakeskuksen viereen Jaksonkadulle nousee neljä kuusikerroksista kerrostaloa. Talojen julkisivuihin syntyy näyttävä Tatu Tuomisen teos “Ratavarren Aarre”, joka on kunnianosoitus radanvarren pitkälle historialle. Tulevan uudiskohteen seinissä nyt jo kadonnut, vanha puinen Lahden rautatieasema piirtyy luonnollisessa koossaan upeina graafisina kuvioina osaksi urbaanin Matkakeskuksen kaupunkikuvaa. Julkisivuissa käytetään sekä tiilipintaa että graafista betonia. 

Valmistuvan korttelin nimeksi valittiin ”Ratavarren Tarina” ja sen nimeämisen lähtökohdaksi otettiin kolme tärkeää asiaa: jatkuvuus, korttelin asukkaat ja ihmiset sekä kortteliin levittäytyvä julkinen taide. Valmistuttuaan talot kehittävät merkittävästi koko Mannerheiminkadun ja radan välisen alueen ilmettä Matkakeskuksen länsipuolella. TA-Rakennuttaja Oy:n projektipäällikkö Ella Pihlaisen mukaan Jaksonkadun vahvuuksia ovat sen erinomainen sijainti ja saavutettavuus. 

Tuomisen taideteos levittäytyy ympäri korttelia näyttäen osia vanhasta asemarakennuksesta, ja avaa kuin aikajatkumona näkymän menneisyyteen uudisrakennuksen sisällä. Tarinan sisältä löytyykin se todellinen aarre – koti ja ihmiset. Ihmiset, jotka omalta osaltaan kirjoittavat korttelin, Jaksonkadun ja koko alueen tarinaa tästä eteenpäin. 

Tänään julkaistiin Muuttuva tekijä: kirjoituksia tekijänoikeudesta ja taiteesta, joka sisältää Tatu Tuomisen artikkelin En ole yksin – Kollaasintekijän suhde tekijyyteen.

Teos tutkii taiteen tekemisen reunaehtoja digitalisoituvassa maailmassa. Monitieteisessä kirjassa yhdistyvät taiteiden tutkimuksen, taiteen sosiologian ja oikeustieteen näkökulmat taiteilijoiden omiin puheenvuoroihin.

Miten määritellään, kuka on teoksen tekijä? Millaiset tekijät saavat teoksilleen suojaa ja miksi? Miten 2000-luvun uudet taiteen ja kirjallisuuden tekemisen tavat haastavat juridisen tekijänoikeuden oletukset teoksen olemuksesta ja tekijyydestä? Takaako tekijänoikeus sen, että tekijät saavat korvauksen työstään? Miten tekijänoikeus määrittelee taiteilijoiden identiteettiä?

Muuttuva tekijä -kirjaan ovat kirjoittaneet Taide, tekijyyden muutos ja tekijänoikeus -tutkimushankkeen tutkijat Anette Alén-Savikko, Vehka Kurjenmiekka, Tuomas Mattila, Riku Neuvonen, Sanna Nyqvist, Outi Oja, Pauli Rautiainen ja Minna Siikilä-Laitila.   Kirjassa taiteen tekijyyden kysymyksiä avaavat omista lähtökohdistaan kuvataiteilija Tatu Tuominen, kirjailija Harry Salmenniemi ja sarjakuvataiteilija Aiju Salminen sekä useat hankkeessa haastatellut taiteilijat.

  Kirjan voit lukea täältä.

Tatu Tuominen’s Fairy Tale Palaces takes over daycare centre floors in Maunula

A new piece of public art commissioned according to the percentage financing principle has been completed in Helsinki: visual artist Tatu Tuominen’s (born 1975) six-part Fairy Tale Palaces stretches across the floors of a daycare centre in Maunula. Located on three different floors of the building, the parts making up the work consist of floor paintings, ceramic tiles and solid wood parquet flooring. The facilities housing the work are used by Finnish-language Daycare Centre Korento and Swedish-language Daycare Centre Humlan. The daycare centre building was designed by AFKS / Architects Frondelius + Keppo + Salmenperä.

The patterns used in the different parts of the work borrow parts of floor decorations and ornaments found in historical buildings. Although the scale, materials and colours used differ from the original floors, the patterns have been created in a way that makes it possible to identify the references. The exceptional floor patterns imbue the daycare centre with some of the grandeur of a mosque courtyard, cathedral and imperial palace, for example. The work is based on the idea that there is something special in the design language of the historical patterns used in architecture and art: if not sacred, then at least noble and beautiful. 

Tuominen’s intention is to cause a disturbance in the chronological time continuum and the hierarchies of power by transplanting impressive, artistically notable floor patterns from the past and different parts of the world to the everyday of this daycare centre in Helsinki.

“The idea of Fairy Tale Palaces is to communicate that equal and high-quality early childhood education for all children is important – a daycare centre is to Helsinki what Saint Mark’s Basilica was to the Republic of Venice,” says visual artist Tatu Tuominen about the idea behind the work.

The City of Helsinki adheres to the percentage financing principle, which means that approximately one per cent of the City’s new construction and renovation expenses are dedicated to the creation of new public art. In recent years, extensive construction efforts have made it possible to commission art for many public buildings in Jätkäsaari, Vallila, Kalasatama and Yliskylä, for example. HAM Helsinki Art Museum serves as an arts expert in these projects, and the works are added to HAM’s art collection.

 

Tämän syksyn ja talven ajan kalasatamalaisilla on ollut mahdollisuus kokea väliaikainen julkinen taideteokseni Valomerkki rannalta. Parrulaituri 16:n ylimmästä kerroksesta välkkyy iltaisin merkkivalo merelle. Se viittaa entisaikaan, jolloin alueen kalastajat ja trokarit viestivät valomerkein. Teoksen toisena osana jaoin Kalasataman uusille asukkaille 1000 kappaleen erikoispainoksen Eero Haapasen kirjaa Sörkan rysäkeisarit – kalastajia, ajureita ja salakuljettajia (SKS, 2013). Kirja kertoo elämästä Vanhankaupunginlahdella ja muualla Pitkänsillan pohjoispuolen Helsingissä sekä sen lähivesillä 1800-luvun lopulta 1960-luvulle. Toivon, että teos auttaa Kalasataman uusia asukkaita syventämään suhdettaan kotiseutuunsa.

Eero Haapasen kirja Sörkan rysäkeisarit – kalastajia, ajureita ja salakuljettajia muutti oman suhteeni kotikaupunkiin pysyvästi. Se kertoo Karlssonin kalastajasuvun ja heidän aikalaistensa elämästä Vanhankaupunginlahdella ja muualla Pitkänsillan pohjoispuolen Helsingissä sekä sen lähivesillä 1800-luvun lopulta 1960-luvulle. Luettuani kirjan,(?) näin Helsingin ikään kuin mereltä päin katsottuna ja ymmärsin kuinka paljon kaupunki on muuttunut – ja miten lyhyessä ajassa. Teoksella halusin antaa Kalasataman uusille asukkaille saman kokemuksen, jonka itse olin Sörkan rysäkeisareitten lukemisesta itse saanut. 

Tilasin kirjasta tuhannen kappaleen uusintapainoksen. Siihen liitettiin kirjoittamani esipuhe, jossa kerron taideteoksesta tarkemmin. Painos jaeltiin Kalasataman uusille asukkaille lokakuun 2019 ja helmikuun 2020 välisenä aikana. Yli 900 kappaletta kirjoja liitettiin Helsingin kaupungin vastamuuttaneille asukkaille annettaviin asukaspaketteihin, jotka olivat vastavalmistuneissa kodeissa odottamassa uusia asukkaitaan. Kirjaa jaettiiin yli kymmeneen taloyhtiöön ja sitä oli saatavilla 90 kappaletta myös Kalasataman Vapaakaupungin olohuoneesta kauppakeskus Redistä. 35 kappaletta oli jaossa As. Oy Helsingin Kotisatamassa järjestetyssä Barokkia Kalasataman yössä -konsertissa.

Asensin Asunto-osakeyhtiö Kalasataman Fiskarin ylimmän kerroksen kerhotilaan ajastimella toimivan valoinstallaation, eräänlaisen majakan. Se esittää 1.10.2019–1.3.2020 pimeän aikaan kolmen minuutin valo-ohjelman, neljän tunnin ajan, kolme kertaa tunnissa. Ohjelma toteuttiin niin, että ikkunoista julkiseen kaupunkitilaan näkyvät valot liikkuvat, syttyvät ja sammuvat portaattomasti, välillä hitaasti välillä nopeasti. Valojen sykkiminen näkyy hyvin Parrulaiturille, Sompasaarenkanavan etelänpuoleisiin taloihin ja Aallonhalkojalle, Isoisänsillalle, Mustikkamaalle ja aina Katajanokalle asti. Valoteos niin kuin sen nimikin viittaavat valomerkkiviestintään, joka oli aikanaan rannallaolijoiden ja kalastajien sekä muiden merenkävijöiden keino kommunikoida keskenään.

Teoksen suunnitteleminen ja toteuttaminen oli yhteistyötä monen eri tahon kanssa. Keskustelin teoksesta kirjailija Eero Haapasen kanssa, joka antoi luvan kirjansa käyttämiseen teoksen osana ja esipuheeni lisäämiseen uusintapainokseen. Haapanen oli myös vieraana julkistustilaisuudessa 10.10.2019, jossa hän piti puheenvuoron alueen historiasta. Sain paljon apua Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Tommi Lemiseltä, joka auttoi minua uusintapainoksen toteuttamiseen liittyvissä asioissa. Tein yhteistyötä Helsingin kaupunginkanslian kanssa, joka koordinoi kirjojen jakelemista asukaspakettiensa yhteydessä. Tein yhteistyötä myös Suvilahden Uusix-verstaan kanssa, joka koosti asukaspaketit ja vastasi niiden jakelusta uusiin asuntoihin. Teoksen suunnitteluvaiheessa suurena tukena oli HAM Helsingin taidemuseo ja erityisesti Kristiina Ljokkoi, joka auttoi teoksen sisällön reflektoimisessa, aikataulutuksessa ja järjesti julkistustilaisuuden. Suunnittelin ja toteutin teoksen valoinstallaatio-osan K-Light Oy:n valosuunnittelijoiden Aki Dubatscheffin ja Jussi Sibeliuksen kanssa. Erityiskiitoksen ansaitsee myös As. Oy Kalasataman Fiskarin hallitus, joka antoi ennakkoluulottomasti taloyhtiönsä kerhotilan käyttööni.

Palaute teoksesta on ollut hyvää. Innokkaita kalasatamalaisia on ollut minuun sähköpostiyhteydessä. He olivat kuulleet teoksesta ja halusivat lukea kirjan. Toimitin sitä heille erikseen. Kirkko ja kaupunki -lehti julkaisi teoksesta artikkelin Helsingin Kalasataman paikalla oli hurja satama, jota poliisikin vältteli – uusille asukkaille jaetaan värikäs historiikki. Eräällä valokaluston huoltokäynnillä lokakuussa satuin keskelle Asunto-osakeyhtiö Kalasataman Fiskarin hallituksen kokousta. Hallituksen jäsenet olivat ilahtuneita teoksen valo-osasta ja kirjasta. He ehdottivat, että valosekvenssi voisi jatkua myöhempään. Kohtaamisen jälkeen pidensin esitysaikaa kello 23:en ja jaoin Sörkän rysäkeisarit kaikkien As. Oy Kalasataman Fiskarin asukkaiden postiluukkuihin. Kirjaa oli saatavilla myös kauppakeskus Redissä sijaitsevassa Kalasataman vapaakaupungin olohuoneen kirjastosta. Ihmisten kiinnostus kirjaa kohtaan yllätti minut. Kirja hupeni hyllystä todella nopeasti. Kaikki tähän tarkoitukseen varaamaani 90 kirjaa kuluivat Vapaakaupungin olohuoneesta yhdessä viikossa.

Viikon kuluttua, 1.3.2020, käyn purkamassa teoksen valoinstallaation, mutta toivon että teokseni myötä Helsingin itäisen kantakaunpugin historia jää elämään uusien kalasatamalaisten mielissä – hehän myös tulevat luomaan alueen värikästä historiaa.

(English below)

Tatu Tuomisen väliaikainen julkinen taideteos Valomerkki rannalta käsittelee alueen lähivesien kalastajayhdyskunnan värikästä historiaa. Teos julkistetaan torstaina 10.10. klo 18.00–19.30 yhdessä Pasi Rauhalan Flamigos-teoksen kanssa. Tapaaminen on Capellan puistotiellä Kulosaaren sillan alla klo 18.00. Taiteilijat ovat läsnä tilaisuudessa. Lisäksi tietokirjailija Eero Haapanen pitää puheenvuoron Valomerkki rannalta -teokseen liittyen.

Tatu Tuomisen (s. 1975) kaksiosainen teos Valomerkki rannalta luotaa Kalasataman lähialueiden historiaa merenkäynnin ja laitakaupungin arjen näkökulmista. Teoksen ensimmäinen osa on valoteos, joka viittaa merenkävijöiden ja rannalla olijoiden tapaan tapaan viestiä toistensa kanssa valomerkein. Se näkyy Asunto-osakeyhtiö Kalasataman Fiskarin ylimmistä ikkunoista Sompasaarenkanavan ympäristössä liikkuville. Ohjelmoitu valoteos on nähtävissä (kahdenkymmenen minuutin välein) iltaisin klo 19–22 vuoden 2020 helmikuun loppuun saakka. Teoksen toisena osana taiteilija jakaa Sompasaareen loka–helmikuussa valmistuviin uusiin asuntoihin Eero Haapasen kirjoittaman tietokirjan Sörkan rysäkeisarit – kalastajia, ajureita ja salakuljettajia (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013). Kirja käsittelee Karlssonin kalastajasuvun tapahtumarikasta elämää Vanhankaupunginlahdella ja muualla Helsingissä 1800-luvun lopulta 1960-luvulle. Teos kertoo muun muassa alueella kieltolain aikaan harjoitetusta pirtun salakuljetuksesta ja sen ympärille kehittyneestä rikollisesta elämäntavasta. Kirja paljastaa myös, kuinka Helsinki ja sen asukkaiden arki ovat muuttuneet viimeisen sadan vuoden aikana.

Rakentuva Kalasatama lähialueineen saa tulevina vuosina runsaasti uutta julkista taidetta. Flamigos ja Valomerkki rannalta ovat ensimmäisiä tilapäisiä taideteoksia, jotka on toteutettu alueelle Helsingin kaupunginkanslian, kaupunkiympäristön toimialan ja HAM Helsingin taidemuseon yhteistyönä. Teokset ovat osa Kalasataman ympäristötaidehanketta, jonka avulla toteutetaan pysyvää ja väliaikaista taidetta sekä tapahtumia. Ympäristötaidehanke rahoitetaan alueen rakennuttajilta perittävällä kerrosneliökohtaisella maksulla.

Lisätietoja tästä linkistä

Tatu Tuominen’s public artwork on display in Kalasatama in Helsinki October 1, 2019 until February 29th, 2020

Valomerkki rannalta Tatu Tuominen’s temporary work of public art will be completed in Kalasatama in Helsinki. The work examines the colourful history of the local fishing community. The work will be revealed on location alongside Pasi Rauhala’s Flamigos on Thursday 10 October 6–7.30 pm. We will start at Cappellan puistotie under Kulosaari Bridge 6.00 pm at the site of Flamigos. The artists will be present at the event. Author Eero Haapanen will also give a speech on Valomerkki rannalta.

Tatu Tuominen’s (b. 1975) two-part work Valomerkki rannalta examines the local history of Kalasatama and adjacent areas from the point of view of seafaring and everyday life on the outskirts of town. The first part of the work is a light work that refers to the way seafarers and people on the shore communicated. It can be seen at the top windows of housing company Kalasataman Fiskari by those walking around in the Sompasaari canal area. The programmed light work will light up every twenty minutes in the evenings between 7 and 10 pm until the end of February 2020. The second part of the work consists of the artist distributing the Sörkan rysäkeisarit – kalastajia, ajureita ja salakuljettajia(Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013) non-fiction book by Eero Haapanen to the new flats completed in Sompasaari during the temporary light work. The book discusses the eventful life of the Karlsson fishing family in Vanhankaupunginlahti bay and elsewhere in Helsinki from the late 19th century to the 1960s. The work covers the likes of local spirit smuggling during the prohibition and the criminal lifestyles born around it. The book also reveals how Helsinki and the everyday lives of its residents have changed during the past hundred years.

Kalasatama, which is now being developed, will be receiving plenty of new public art works in the coming years. Flamigos and Valomerkki rannalta are the first temporary artworks that have been implemented in cooperation between the City of Helsinki Executive Office, the Urban Environment Division and HAM Helsinki Art Museum. The works are part of the Kalasatama environmental art project, which facilitates the realisation of temporary and permanent art works as well as events. The environmental art project is funded by a floor square metre-based fee charged to contractors in the area.

Click for more info

 

Graphica Creativa 2019 – Hereafter 15. kansainvälinen grafiikkatriennaali Jyväskylän taidemuseossa 27.9.–1.12.2019 

Graphica Creativa 2019 – Hereafter -näyttelyyn on kutsuttu taideyliopistot kolmesta maanosasta ja neljästä kaupungista: Helsingistä, Oslosta, Tokiosta ja Edmontonista, Kanadasta. Pääosassa ovat taidegrafiikan opiskelijat, jotka tuottavat näyttelyyn omat projektinsa heille itselleen tärkeistä teemoista, kuten kehon ja teknologian rajanpinnoista, maailman tilasta, ihmisen tulevaisuudesta maapallolla. Opiskelijatöiden lisäksi esillä on professorien ja opettajien teoksia.

Tatu Tuominen on mukana näyttelyssä yhteisteoksella kolmen muun Kuvataideakatemian opettajan Ari Pelkosen, Annu Vertasen ja Laura Vainikan kanssa. 

Lisätietoja

Tatu Tuominen invited in Aalto University’s School of Business building staircase art competition

New artwork will be located in the newest building on campus.

The invited art competition seeks to find exceptional and feasible proposals for artworks to be
situated in three staircase spaces at the School of Business building in Otaniemi, Espoo. Five artists and artist groups were invited to take part in the competition: IC 98, Pekka Paikkari, Riikka Puranen, Praneet Soi and Tatu Tuominen.

‘Art is an intrinsic part of our built environment at Aalto University. We encounter and experience art in diverse locations including indoor and outdoor public spaces, but also in more private spaces such as offices and meeting rooms,’ sanoo Anna Valtonen, Aalto University’s Vice President for Arts of Creative Practices.

Successful proposals will follow the art concept of the School of Business and the vision of public art at Aalto University. The competitors may suggest art works to either one or three staircases. Deadline for proposals is 30 April 2019 and the results of the competition will be published in May 2019.

Read More

I’m honoured to be nominated for Queen Sonja Print Award 2018.

Voin ilolla kertoa että olen ehdolla Queen Sonja Print Award 2018-palkinnon saajaksi

Forty two exciting artists have been nominated for the Queen Sonja Print Award 2018. They have been recommended for the award by curators, museum directors and fellow artists from many parts of the world. The winner will be announced on the 8^th November this year.

The H.M. Queen Sonja Art Foundation was established in 2011 to generate interest in and promote the development of graphic art. The Foundation presents the Queen Sonja Print Award every other year.

The cash prize is taken from the yield on the Foundation’s capital along with any gifts or other contributions received by the Foundation. In addition, the prizewinner also receives an educational stay at the art studio Atelje Larsen in Helsingborg, Sweden. The amount of the cash prize is determined by the board.

With its focus on international graphic art in all its expressions and techniques, the Queen Sonja Print Award is set to become the most prestigious prize within this field of the contemporary art.

Read more / Lue lisää