yksityiskohta teoksesta “Arkkitehdin uni”, kuulakärkikynä paperille
Sain Porvoon varjotriennaalin puitteissa tilaisuuden toteuttaa taideteoksen yhteistyössä Lelukauppa Riimikon kanssa. Minulle ulkopaikkakuntalaisena tuli Porvoosta mieleen vanhat puutalot ja joki, eli historiallinen Vanha Porvoo. Kun kävin vierailulla Porvoossa alkuvuodesta, ajoimme läpi Gammelbackan lähiön, joka kiinnitti huomioni. Se oli tyylipuhdas metsälähiö.Gammelbackasta teki mielenkiintoisen se, että se ei sopinut stereotyyppiseen käsitykseeni Porvoosta. Teoksella Arkkitehdin uni tuodaan jotain kyseisestä lähiöstä pittoreskin Vanhan Porvoon keskelle. Instaallaation lähtökohtana ovat olleet gammelbackalaisen lähiötalon rakennuspiirustukset.
Gammelbackan alkuperäisen suunnitelman on tehnyt modernin arkkitehtuurin suurnimi, Alvar Aalto. Aallon piirustuspyödällä syntyi 1960-luvun lopulla kaava uudelle lähiölle. Näihin aikoihin moderniin arkkitehtuuriin kohdistui suuria odotuksia: arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun toivottiin ratkaisevan moninaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Gammelbackan lähiö oli ikään kuin tutkimuslaboratorio, jossa tarkoituksena oli uudistaa kaupunkiasumista niin toiminnallisesti kuin esteettisestikin. Pyrkimykset olivat yleviä: asumisen standardit voitaisiin tulkita uudelleen. Gammelbackasta oli tuleva valoisuuden, terveellisyyden ja luonnonläheisyyden tyyssija.
Tuosta hetkestä on nyt yli puoli vuosisataa. Historian tuulet ovat jo pitkään puhaltaneet Gammelbackan kallioilla, yli Aallon piirustuspöydän sekä koko laajan maailman. Maailman muuttuessa asumisen ideaalit muuttuvat ja suunnitelmat sen myötä. Nykyään 60–70-luvun betonilähiöt nähdään usein epäonnistuneina. Ne eivät vastanneet niihin kohdistuneisiin odotuksiin.
Arkkitehdin unen inspiraationa oli yksi Gammelbackan taloista, VVO Peiponkallio, Talo A, ja sen rakennuspiirustukset. Valitsin piirustusvälineeksi kuulakärkikynän. Se on väline, joka on kaikille tuttu, kaikki tietävät miltä tuntuu kirjoittaa tai piirtää kuulakärkikynällä. Teoksessa tuuli liikuttaa piirustuksia. Ikkunassa suorassa auringonvalossa kuulakärkikynän muste vaalenee nopeasti, joten näyttelyn aikana piirustusjälki haalistuu, kuten asumisen ideaalit ja unelmat paremmasta huomisesta. Arkkitehdin unessa kuulakärkikynällä tehdyt merkit muuttuvat tavoittamattomiksi alaviitteiksi tarinassa, joka kertoo Porvoon historiasta.
“Arkkitehtuurin visualisoiminen kaksiulotteiseen muotoon on tunnetusti haastavaa. On olemassa arkkitehtuuriin erikoistuneita valokuvaajia. Maalaustaiteessa rakennetut miljööt ovat olleet teosten aiheena yhtä kauan kuin luonnonmaisematkin. Nykyään visualisointeja tehdään kaupalliseen käyttöön lähinnä tietokoneohjelmien avulla.
Tatu Tuomisen uusi teoskokonaisuus Studying Modern Architecture with a Knife on kunnianhimoinen dokumentti modernin arkkitehtuurin ideaaleista. Se hylkää dokumentaatioille tyypillisen suoraviivaisen realismin. Se rakentaa kokonaistulkintaa muotokielen ja mittakaavan estetiikasta. Kaksiulotteisuudestaan huolimatta teokset pystyvät välittämään tilakokemuksen, tulkinnan siitä, miltä tilan mittakaava, rytmi ja massojen sommittelu tuntuvat rakennuksen äärellä.
Tuominen rakentaa teoksensa arkkitehtuurikirjojen ja -lehtien kuvamateriaalista. Hän leikkaa kuvat tarkasti haluamiinsa arkkitehtonisiin muotoihin ja liimaa palasista tavoittelemansa uuden kokonaisuuden. Koska kollaasin materiaalina ovat kirjojen ja lehtien kuvat, eksyy materiaalin joukkoon myös kirjaimia ja taitollisia yksityiskohtia. Tämä sitoo teokset ilmavalla tavalla myös kollaasin historiaan: modernisteihin, jotka rakensivat teoksia mainoksista, käärepapereista ja sanomalehdistä.
Tuomisen kollaasit ovat niin tarkkaa työtä, että on katsottava uudestaan tajutakseen ne palasista rakennetuiksi. Pohjana toimii klassinen grafiikanpaperi, joka tarjoaa teokselle myös marginaalit.
Tuominen on käsitellyt aihetta myös videoteoksessa Standing in the Ruins. Videossa kamera kiertää Tuomisen kollaasisarjan valmistamisesta syntynyttä kuvallista paperisilppua. Videon taustalla kuuluva musiikki luo teokseen samaan aikaan nostalgisen ja futuristisen olon. Tuominen on koostanut ääniraidan sämpläämällä, muokkaamalla ja yhdistelemällä pienen pieniä palasia Gottfried Huppertzin Metropolis-elokuvaa varten säveltämästä musiikista.
Kameran hidas liike ja aavemaiset paperipalasista rakentuvat korttelit tuovat mieleen videopelit, surrealistiset tulevaisuusvisiot ja niiden sisällä kytevän epätoivon.
Assosiaatio on mielenkiintoinen, koska juuri epätoivo ruokki arkkitehtuurin modernismia sodan jälkeen. Uusi nousu tarkoitti uutta ajattelua, mutta myös mahtipontisuutta ja paatosta.
Kollaaseihin ja videoon on ladattu jotain surrealistista. Päällekkäin kerrostuvat rakennetut muodot johdattavat katsojan tulevaisuuden kaupunkeihin, jossa jokainen pinta on alusta projisoinnille.
Tuominen ei siis kuvaile arkkitehtuurin nykytilaa, eikä hänen teostensa suhde modernistisen arkkitehtuurin ideaaleihinkaan ole kovin kuvaileva. Pikemmin hänen otteensa on selittävä. Hän pyrkii selvittämään, miksi modernistinen arkkitehtuuri on päätynyt nykyiseen muotoonsa.
Osaltaan teoksiin kätkeytyy myös idealismia. Miten arkkitehtuuria voitaisiin parantaa ja kehittää vanhojen ideaalien pohjalta?”
“Visualization of architecture in a two-dimensional form is known to be challenging. There are photographers who specialize in architecture. Built environments have been used as themes in painting for just as long as natural landscapes. Today visualizations are created for commercial purposes primarily using computer programs.
Tatu Tuominen’s new collection of works entitled Studying Modern Architecture with a Knife is an ambitious documentation of the ideals of modern architecture. It abandons the straightforward realism which is typical of documentation, instead building an overall interpretation of the esthetics of design and scale. In spite of the two-dimensional nature, the works manage to convey a spatial experience, an interpretation of what the scale and rhythm of the space and the arrangement of masses might feel like when one is next to the building.
Tuominen builds his works using images from architectural books and magazines. He cuts the images carefully to create the desired architectural shapes and glues the pieces together to form a new entity. As the material used in the collage comes from books and magazines, it also includes occasional letters and layout-related details. This also links the works to the history of collage, to the modernists who composed their works of advertisements, wrapping paper and newspaper.
Tuominen’s collages are so carefully executed that one has to take another look to realize that they consist of pieces. The base used is a classic printmaking paper which also provides margin for the works.
Tuominen has dealt with the same theme in his video Standing in the Ruins. In the video the camera goes around the leftover pieces of paper generated in the process of Tuominen’s collage series. The music playing in the background makes the video feel nostalgic and futuristic at the same time. Tuominen has created the soundtrack by sampling, modifying and arranging tiny pieces of the music Gottfried Huppertz composed for the film Metropolis.
The slow movement of the camera and the eerie buildings made of paper pieces make one think of video games and surrealistic future visions and the despair smoldering in them. This association is interesting because it was despair that fed modernism in architecture after the war. The new emergence meant a new mindset but also pomposity.
There is something surrealistic about the collages and the video. The layered built shapes lead the viewer to future cities where every surface is a basis for projection.
Tuominen does not describe the current state of architecture nor is the relationship between his works and the ideals of modernist architecture very descriptive. Instead his approach is explanatory. He tries to sort out why modernist architecture has ended up in its current form.
There is also some idealism behind his works. How could architecture be improved and developed on the basis of the old ideals?”
Villa Roosan kesänäyttelyssä liikutaan toden ja epätoden rajapinnoilla
Tatu Tuominen, Samuli Heimonen, Päivi Hirsiaho, Jouna Karsi, Anssi Kasitonni, Teemu Korpela, Kati Lehtonen, Lotta Mattila, Anne Meskanen-Barman, Lauri Nykopp, Pilvi Ojala, Marja Pirilä, Risto Puurunen, Tiina Pyykkinen, Ilkka Virtanen, Charlotta Östlund sekä Metaria-ryhmä.
ARTISTS 2012. The 117th Finnish Artists’ exhibition at Taidehalli, Helsinki
1. December – 6. January, at Taidehalli, Helsinki
Listen to the artist! The 117th annual exhibition of the Artists’ Association of Finland gives the floor to 57 artists whose new works comment on the human condition with subtle humour. What kind of a world do we live in today?
Among others, Tatu Tuominen’s work is also on Display.
Unelma kaupungista – Vision of a City is open at Galleria Aarni until 9.9.2012.
All epochs of time have had their ideal of dwelling – the perfect city. It´s a solution to each period`s particular problems, which have often been concentrated in the notion of the hectic pace of life of the perpetual now. During Antiquity, the dream city was Priene, where the idea of the philosopher Aristotle, that politics and culture had to take up the central position, was realized. After the Second World War, the ideal was a garden city, that was created with family life and man`s relations with nature as its basis. Today, it could be for example the World Design Capital, where design and the needs of the corporate world come up to assume the principal part.
Based on the post-war ideology of the garden city, the city district of Tapiola, where this exhibition and this gallery are situated, was born. The dream city that I have built in the gallery is glinting as unapproachable afterimages and shades. It means different things to each person, and is in a state of constant transition.
The works in the exhibition have been made by cutting and gluing, by brushing and spraying paint, and by pouring epoxy varnish. The inspiration for the works has come from the pictures of Tapiola in the photo collection of the Espoo City Museum.
Tatu Tuominen (born in 1975) is an artist from Helsinki, whose works have been shown, in the past few years, for example at Mänttä Art Festival, at the Art Museum of Meilahti, at the gallery Art + Shanghai in Shanghai, at Pori Art Museum and at the Museum of Contemporary Art Kiasma. In his wall paintings, cut-paper collages and mixed media works, Tuominen deals with how memory works, with the structure of individual memories, and with built-up environment. Tuominen is teaching at the Finnish Academy of Fine Arts, and his works are in the art collections of the Finnish State, and the Art Museums of Helsinki and Jyväskylä, among others.
Here are some photos of the preparations for my upcoming solo exhibition Unelma kaupungista(Vision of a City) in Galleria Aarni. The show will open August 17th 2012. Welcome!
Here’s the painting I did for Mänttä Art Festivalcurated by Ilona Valkonen with a clear vision. The show is called Löytäjä saa pitää (Finder’s Keepers) and it’s definitely worth visiting. It’s on until 31.8.2012. Click on the images to see the whole piece.
Welcome to my show Vierain silmin – With Strange Eyes in the Studio of The Lönnström Art Museum in Rauma, Finland. The show is running from November 16th until December 11th 2011. There you can find a large collection of my recent works.
