(in English below)
Näyttely on avoinna:
Vallilan Panimo 10. – 28.8.2026
Paavalinkirkko 10. – 26.8.2026
ma–ti 13:00–18:00
ke–pe 13:00–21:00
Munkit, nunnat ja olut kulttuurin multiaisperustuksina
Hildegard Bingeniläinen on mielestäni yksi historian mielenkiintoisimmista henkilöistä. Mystikko, loistava säveltäjä, kirjailija, luonnontieteen ja -historian monitietäjä, jonka näyt ja uskonnollinen kokemus liikuttavat ja askarruttavat monia. Yksittäinen henkilö on kuitenkin huono lähtökohta näyttelylle, etenkin jos asuu Suomessa ja tulee kokonaan erilaisen kulttuuriympäristön ulkopuolelta. Hildegard-näyttely edellyttäisi laajan tapahtumallisen ohjelman ja musiikkiesityksiä. Sitä paitsi Hans-Ulrich Obrist teki jo Hildegard -mixtapen.
Halusin pitkään tehdä näyttelyn Vallilan Panimon galleriatilaan, mutta halusin sen jotenkin liittyvän panimoon paikkana, jonka palveluja käytän Nilsiänkadun työhuoneeltani usein. En halunnut tehdä perinteistä ryhmänäyttelyä salonkiripustuksella, koska näitä on ollut Panimon galleriassa lukuisia loistavia, kuten myös soolonäyttelyitä. Suosikkiolueni Spaten on osa samaa tuoteperhettä kuin Franziskaner -vehnäolut. Ikonisen vehnäoluen etiketissä fransiskaanimunkki kippaa suurta tuoppia naamaan. Ajattelin, että ehkä munkit ja nunnat voivat toimia otsikkona, jolla päästä Vallilan Panimossa lähemmäksi niin olutta kuin sitä koskevaa kulttuurihistoriaa. Näyttelyn nimenä se kuulostaa ihan toimintakomedialle tai kyllä se ainakin tuo mieleen Whoopi Goldbergin tähdittämän klassikon Nunnia ja konnia (Sister Act, 1992).
Ajattelin, että olut ihmisiä yhdistävänä tekijä ja kristinusko tiivistävät paljon siitä, mitä voidaan nimittää eurooppalaiseksi kulttuuriksi. Tämä on laaja konstruktio, jota tulee tarkastella kriittisenä ylivaltana, samoin kuin kristinuskon perintöä osana sorron ja kolonialismin historiaa. On kuitenkin hellyttävää, miten munkit ja nunnat ovat jättäneet jälkensä aineettomalle kulttuuriperinnölle, ja miten ravintola- ja kahvilaelämä, schlager-festivaalit ja mäkiviikot, ruokakulttuuri, vaivaantunut tunnelma ja siitä vapautuminen ovat velkaa keskiaikaiselle luostarijärjestelmälle.
Näyttelyn aihe on vähän erikoinen, koska Suomi on pääosin luterilainen maa, jonne kristinusko saapui verrattain myöhään. Vaikka luostarijärjestelmällä ei ole samanlaista merkitystä, niin Suomessa on niin luterilaisia, katolilaisia kuin ortodoksisia luostareita, jotka lienevät tunnetuimpia. Voidaan kuitenkin sanoa, että kirkko antoi pitkään alkoholikulttuurille keskeisen näyttämön, niin sen käytön kuin väärinkäytön osalta. Kirkon tapahtumien puitteissa oli mahdollista tarkastella käytön säädyllisyyttä, toisaalta monet papit itse myös väärinkäyttivät maltaita.
Näyttelyn teosten aiheiden kirjo on laaja oluenpanemisen historiasta henkilökohtaisiin teemoihin. Teokset viittaavat oluen ja sen panemisen ympäröivään kulttuuriin, itse Vallilan panimoon, uskomuksiin ja ihmisten vuorovaikutukseen. Koska valtaosa näyttelyssä esillä olevista teoksista on uusia, niin esittelen myös teosten taustalle olleita aiheita. Monet näyttelyyn kutsutuista taiteilijoista valikoituvat siten, että he työskentelevät panimon läheisyydessä. Näyttelyyn haettiin tietoisesti myös laajempaa eurooppalaista näkökulmaa.
Näyttelyn taiteilijat:
Ilkka Sariola
Lukas Malter Hoffmann
Tatu Tuominen
Valtteri Kivelä
Sofie Carlson
Hermanni Keko
Nóra Somos
Adele Hyry
Rastapunka
Timo Vaittinen
Tatu Tuomisen teoksen Vilhonvuorenkatu 10 yhteys näyttelyn teemoihin on hieman monimutkaisempi. Tuomisen työn keskiössä ovat kirjapainon historia ja taidegrafiikan menetelmät. Tuominen huomasi näyttelyyn teosta suunnitellessaan, että Vallilan panimoa on edeltänyt hieman samanniminen Vallilan kaljatehdas. Teoksen nimi viittaa tehtaan sijaintiin. Alkuperäistä tehdasta ei osoitteessa enää ole vaan näillä paikoin sijaitsee kerrostaloasuntoja sekä liiketila, jossa Sörkan Rinkula sijaitsee. Kuten munkit ja nunnat tekivät omalla tavoin kokeilujaan esimerkiksi oluen maun suhteen, niin Tuominen toteutti teoksen kuvan käyttämällä Vallilan panimon käyttämää humalaa. Tämänkaltainen kokeilevuus on myös tyypillistä itse panimon toiminnalle, joka on testannut olutmauissaan esimerkiksi tyrniä ja sitruunaverbenaa. Tuomisen paperisista sanoista muodostuvat You Are the One -teos muistuttaa, että munkilla tai nunnilla tai eurooppalaisella kulttuurilla ole yksinoikeutta oluen panemisen historiaan tai sen keksimiseenkään. Historiallisesti ensimmäiset viitteet oluen panemisesta ovat muinaisen Mesopotamian alueelta, jossa mitä todennäköisin muodostui myös ensimmäinen järjestelmällinen maatalous. Tuomisen teoksen teksti on lainaus oluen ja panemisen jumalattarelle Ninkasille omistetusta hymnistä, joka tunnettaan noin 1800 eaa. säilyneestä babylonialaisesta savitaulusta, joka on kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella. Se on yksi vanhimmista säilyneistä oluen panemisen kuvauksista. Paitsi, että runo kuvaa oluen hidasta prosessia, niin se on myös säilyttänyt poeettisuutensa ja toimisi nykykontekstissakin rakkausrunona.
- Joonas Pulkkinen, näyttelyn kuraattori
Monks, Nuns, and Beer as the Bedrock of Culture
In my view, Hildegard of Bingen is one of history’s most fascinating figures—a mystic, brilliant composer, writer, and polymath versed in natural science and natural history, whose visions and religious experiences move and intrigue so many. However, a single individual makes for a poor starting point for an exhibition, especially when one lives in Finland and comes from a completely different cultural context. Such an exhibition would require an extensive program of events and musical performances. Besides, Hans-Ulrich Obrist has already created a Hildegard mixtape.
I had long wanted to curate an exhibition in the gallery at Vallila Brewery, but I wanted it to relate in some way to the brewery itself—a place whose services I frequently use from my studio on Nilsiänkatu. I didn’t want to create a traditional group exhibition with a salon-style hang, as the Brewery gallery has already hosted numerous excellent shows of that kind, as well as solo exhibitions. My favourite beer, Spaten, belongs to the same brewing tradition and brand family as Franziskaner wheat beer, whose iconic label depicts a Franciscan monk raising a large stein. It occurred to me that Monks and Nuns could serve as a title that would allow me to engage more directly with both beer and the cultural history associated with Vallilan Panimo. As an exhibition title, it sounds a bit like an action-comedy, or at the very least, it brings to mind the Whoopi Goldberg classic Sister Act (1992).
I found myself reflecting on how beer—as a force that brings people together—and Christianity encapsulate much of what might be called European culture. This is, of course, a broad construct that must also be understood as a form of cultural hegemony, just as the legacy of Christianity cannot be separated from histories of oppression and colonialism. Yet there is something deeply touching about the ways in which monks and nuns have shaped Europe’s intangible cultural heritage. The culture of restaurants and cafés, Schlager festivals and ski-jumping contests, culinary traditions, and even that peculiar combination of social awkwardness and the release from it all seem, in one way or another, indebted to the medieval monastic tradition.
The subject of the exhibition is somewhat obscure, given that Finland is a predominantly Lutheran country where Christianity arrived relatively late. Although the monastic tradition has never held the same prominence here as elsewhere in Europe, there are nevertheless Lutheran, Catholic, and—perhaps most notably—Orthodox monasteries in Finland. It can also be argued that the church long provided a central stage for alcohol culture, encompassing both its consumption and its abuse. While church festivals and gatherings established norms for drinking, members of the clergy themselves were often no strangers to excessive alcohol consumption.
The exhibition brings together a wide range of subjects, spanning the history of brewing, personal narratives, and broader cultural themes. The works engage with the culture of beer and brewing, the Vallila brewery itself, systems of belief, and beer as part of human interaction. As most of the works on display are newly commissioned or created for the exhibition, I will also introduce the ideas and themes that informed their making. Many of the invited artists were selected because they work in the vicinity of the brewery, while the exhibition also consciously adopts a broader European perspective.
The artists of the exhibition:
Ilkka Sariola
Lukas Malter Hoffmann
Tatu Tuominen
Valtteri Kivelä
Sofie Carlson
Hermanni Keko
Nóra Somos
Adele Hyry
Rastapunka
Timo Vaittinen
The connection between Tatu Tuominen’s work Vilhonvuorenkatu 10 and the exhibition’s themes is somewhat more indirect. At the heart of Tuominen’s practice lies an interest in the history of printing and printmaking techniques. While developing the work for this exhibition, he discovered that the Vallila Brewery had been preceded by the Vallila Beer Factory, an establishment with a remarkably similar name. The title of the work refers to the factory’s former address. The original building no longer stands; today, the site is occupied by apartment buildings and a commercial space housing Sörkan Rinkula. Just as monks and nuns once experimented with brewing and the flavour of beer, Tuominen created the image for the work using hops of the same variety employed by the Vallila Brewery. This kind of experimental approach is also typical of the brewery’s own operations; it has used ingredients such as sea buckthorn and lemon verbena in its beer flavors. His work You Are the One, composed of paper letters, reminds us that neither monks, nuns, nor European culture can claim a monopoly on the history of beer brewing. The earliest known evidence of brewing beer comes from ancient Mesopotamia, the region where organized agriculture is widely believed to have first emerged. The text in Tuominen’s work is a quotation from a hymn dedicated to Ninkasi, the goddess of beer and brewing. Preserved on a Babylonian clay tablet inscribed in cuneiform and dating to around 1800 BCE, it is among the oldest surviving descriptions of the brewing process. Beyond documenting the slow, meticulous act of brewing, the hymn possesses a poetic quality that allows it to be read as a love poem even today.
- Joonas Pulkkinen, the curator of the exhibition
