Sain Porvoon varjotriennaalin puitteissa tilaisuuden toteuttaa taideteoksen yhteistyössä Lelukauppa Riimikon kanssa. Minulle ulkopaikkakuntalaisena tuli Porvoosta mieleen vanhat puutalot ja joki, eli historiallinen Vanha Porvoo. Kun kävin vierailulla Porvoossa alkuvuodesta, ajoimme läpi Gammelbackan lähiön, joka kiinnitti huomioni. Se oli tyylipuhdas metsälähiö. Gammelbackasta teki mielenkiintoisen se, että se ei sopinut stereotyyppiseen käsitykseeni Porvoosta. Teoksella Arkkitehdin uni tuodaan jotain kyseisestä lähiöstä pittoreskin Vanhan Porvoon keskelle. Instaallaation lähtökohtana ovat olleet gammelbackalaisen lähiötalon rakennuspiirustukset.
Gammelbackan alkuperäisen suunnitelman on tehnyt modernin arkkitehtuurin suurnimi, Alvar Aalto. Aallon piirustuspyödällä syntyi 1960-luvun lopulla kaava uudelle lähiölle. Näihin aikoihin moderniin arkkitehtuuriin kohdistui suuria odotuksia: arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun toivottiin ratkaisevan moninaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Gammelbackan lähiö oli ikään kuin tutkimuslaboratorio, jossa tarkoituksena oli uudistaa kaupunkiasumista niin toiminnallisesti kuin esteettisestikin. Pyrkimykset olivat yleviä: asumisen standardit voitaisiin tulkita uudelleen. Gammelbackasta oli tuleva valoisuuden, terveellisyyden ja luonnonläheisyyden tyyssija.
Tuosta hetkestä on nyt yli puoli vuosisataa. Historian tuulet ovat jo pitkään puhaltaneet Gammelbackan kallioilla, yli Aallon piirustuspöydän sekä koko laajan maailman. Maailman muuttuessa asumisen ideaalit muuttuvat ja suunnitelmat sen myötä. Nykyään 60–70-luvun betonilähiöt nähdään usein epäonnistuneina. Ne eivät vastanneet niihin kohdistuneisiin odotuksiin.
Arkkitehdin unen inspiraationa oli yksi Gammelbackan taloista, VVO Peiponkallio, Talo A, ja sen rakennuspiirustukset. Valitsin piirustusvälineeksi kuulakärkikynän. Se on väline, joka on kaikille tuttu, kaikki tietävät miltä tuntuu kirjoittaa tai piirtää kuulakärkikynällä. Teoksessa tuuli liikuttaa piirustuksia. Ikkunassa suorassa auringonvalossa kuulakärkikynän muste vaalenee nopeasti, joten näyttelyn aikana piirustusjälki haalistuu, kuten asumisen ideaalit ja unelmat paremmasta huomisesta. Arkkitehdin unessa kuulakärkikynällä tehdyt merkit muuttuvat tavoittamattomiksi alaviitteiksi tarinassa, joka kertoo Porvoon historiasta.
– Tatu Tuominen