Menu
menu

(English below)

Painettu kuva liikkuu yksityiselle alueelle

Forum Box esittää Jussi Juurisen, Ari Pelkosen ja Tatu Tuomisen yhteisnäyttelyn Yksityiset arkistot 31.8.–24.9.2018.

Yksityiset arkistot -näyttelyn kolme taiteilijaa ovat kehittäneet suomalaista taidegrafiikkaa omilla tahoillaan yli kymmenen vuoden ajan. He ovat vaihtaneet ajatuksia taiteesta jo opiskeluajoista lähtien, mutta kyseessä on kolmikon ensimmäinen yhteisnäyttely.

Yksityiset arkistot käsittelee painettuun taiteeseen liittyviä kysymyksiä mutta ei väline-erityisellä tavalla: Teokset asettuvat välineidenväliselle alueelle painetun taiteen, maalauksen, prosessitaiteen, installaation, liikkuvan kuvan ja äänen keinoin. Teokset ottavat etäisyyttä kuvallisuuteen, ja sen sijaan painolaatan ja arkiston käsitteet nousevat näyttelyn keskiöön. Esitetään kysymys: Mitä uusia merkityksiä painettu taide saa juuri tästä hetkestä katsottuna?

Tatu Tuomisenteoksien lähtökohta on eräs modernia arkkitehtuuria käsittelevä kirja (The Future of Architecture Since 1889, Phaidon, 2012). Tuominen on käyttänyt kirjan sivuja teostensa lähdemateriaalina. Esillä on muun muassa sarja arkkitehtonisia kollaaseja, joiden taiteilijakehysten rakenteet rikkovat kuva-alan ja kehyksen välisen rajan. Tuomisen videoteoksessa kollaasien sivutuotteena syntynyt silppu, modernismin kuvat, leijuvat ja lipuvat katsojan ohi. Kaupunkisilpun ja musiikin kollaasi voisi olla jonkin kaukaisen tulevaisuuden arkisto elämänmuotomme jäänteistä. Entä mitä viestittää sykkivä piirtoheitin?

Ari Pelkosenootrauksen ja puupiirroksen keinoin toteutetussa teossarjassa käydään inhimillisen ja ei-inhimillisen sekä maalatun ja matriisiin kaiverretun rajaa. Ihmisen kuva purkautuu painolaatan pintaan. Videoprojektiosta ja kaiverretusta painolaatasta koostuvassa installaatiossa tekijä maalaa näyttämöllisen tilansa välillä auki ja välillä kiinni. Ennen painamisen keinot ovat olleet tapoja välittää ja luokitella informaatiota. Pelkosella ne ovat tapoja välittää toisenlaista tietoa, sellaista joka on arkistoitu kohtaan ”Henkilökohtaista.”

Jussi Juurisenteoskokonaisuudessa käsitellään originaaligrafiikan arkistoa: Rajatut editiot korvaa laattasarjojen työstö ja mahdollinen ”ääretön” määrä vedosvariaatiota. Juurisen animaatioteokseen koodattu algoritmi arpoo sattumanvaraisesti kuvavariaatioita viereisessä arkistokaapissa olevien painolaattojen kuvioista. Jos katsoja haluaisi nähdä jokaisen eri variaation, teoksen ääressä kuluisi yli 8000 vuotta. Tuo aika ei ole ääretön, mutta vie ihmisyksilön kuvittelukyvyn tuollepuolen.

Näyttelyn teoksia määrittelevät niiden tekeminen itsessään, materiaaliset ominaisuudet ja sattuma. Digitalisoituneen maailman hetkellisten sähköisten kuvien sijaan Yksityiset arkistot tarjoaa aineellisuutta, analogisuutta ja mahdollisuuden kohdata teos kasvokkain. Arkisto on muistin jatke. Ajassa jossa painettu sana ja kuva ovat tiedonvälityksellisessä mielessä korvattavissa, ne siirtyvät yksityisen alueelle.

 

Lataa pressikuvat tästä

Tulevat arkistot -julkaisu on saatavilla näyttelystä. Lue Inkamaija Iitiän teksti tästä.

page1image19952
 Taiteilijoista

Jussi Juurinen(s. 1976) on vantaalainen kuvataiteilija. Juurisen työskentelyn lähtökohtana on puupiirrostekniikka ja hänen teoksensa ovat tilallisia kokonaisuuksia. Juurinen on valmistunut Aalto-yliopistosta vuonna 2011 ja toimii lehtorina Pekka Halosen akatemiassa. Hänen töitään on ollut esillä Lahden, Riihimäen, Hyvinkään ja Lapuan taidemuseoissa, Helsingin taidehallissa, Seinäjoen taidehallissa ja Mäntän Kuvataideviikoilla. Yksityisnäyttelyitä Juurisella on ollut muun muassa Porvoon taidehallissa, Galleria G:ssä ja Galleria Koneessa. Juurisen teoksia on muun muassa Suomen valtion, Vantaan sekä Jyväskylän taidemuseon, Kuvataideakatemian ja Kätilöopiston sairaalan kokoelmissa. Juurinen on ollut ehdokkaana Queen Sonja Print Award -palkinnon saajaksi 2016.

www.jussijuurinen.com

Ari Pelkonen(s. Porissa 1978) on tunnettu teoksistaan, joissa yhdistyy maalaus ja taidegrafiikan puupiirros. Pelkonen on valmistunut Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi 2007 ja hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2012. Pelkonen on pitänyt yksityisnäyttelyitä muuan muassa Galleria AMAssa ja Tampereen taidemuseossa. Hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa Aboa Vetus & Ars Novassa, Galleria Kunstverketissä Oslossa, Western Exhibition -galleriassa Chicagossa sekä Jyväskylän, Vantaan ja Salon taidemuseoissa. Pelkosen teoksia on mm. Nykytaiteen museo Kiasman, Suomen valtion, Saastamoisen säätiön, Jenny ja Antti Wihurin säätiön, Paulon säätiön ja useiden suomalaisten taidemuseoiden kokoelmissa.

www.aripelkonen.com

Tatu Tuominen(s. 1975) on helsinkiläinen kuvataiteilija, jonka teokset käsittelevät arkkitehtuuria, asumisen ideaaleja ja muistia. Työskentelyssään hän käyttää grafiikkaa, videota, installaatioita, maalauksia ja piirustuksia. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2006 ja opettaa siellä nykyään taidegrafiikan lehtorina. Hän on esiintynyt useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä: Nykytaiteen museo Kiasmassa, Lahden, Rovaniemen ja Lapuan taidemuseoissa, TR1 Taidehallissa Tampereella, MOCA Shanghaissa, Constellation Studiossa Lincolnissa Yhdysvalloissa ja HilbertRaumissa Berliinissä. Tuomisen teoksia on muun muassa Nykytaiteen museo Kiasman, Suomen valtion, HAM Helsingin taidemuseon ja Ranskan kansalliskirjaston kokoelmissa.

www.tatutuominen.com

Näyttelyä ovat tukeneet Alfred Kordelinin säätiö ja AVEK

—–

Printed Image Shifts into the Private Realm

Forum Box presents Private Archives – a joint exhibition by Jussi Juurinen, Ari Pelkonen and Tatu Tuominen
31 August – 24 September 2018.

Jussi Juurinen, Ari Pelkonen and Tatu Tuominen have been developing Finnish printmaking individually for more than ten years. While they have been exchanging ideas ever since they attended art school together, Private Archives is their first joint exhibition.

Private Archivesgrapples with issues of printed matter but not with a medium-specific approach. The work situates itself in an intermedial space among printed matter, painting, process art, installation, moving image and sound. By creating distance from the image itself, the works come together to evoke concepts of matrix and archive. The exhibition poses a question: What new meanings does printed matter convey when viewed from here and now?

The starting point of the work by Tatu Tuominenis a book on modern architecture (The Future of Architecture Since 1889, Phaidon, 2012). Tuominen uses the pages of the book as source material. Items on display include a series of architectural collages which intrude on the boundary between image and frame. In Tuominen’s video which accompanies the collage series, the image shred of modernism, hover and float past the viewer. The urban debris and sound collage could be seen as an archive of our way of life viewed from the far future. And what does the pulsating overhead projector communicate?

In Ari Pelkonen’sseries of work he treads the boundary between humane and inhumane – between painted and carved in matrix. Executed by means of graining and woodcut, the image of man unravels into the surface of a block of birch veneer. In an installation comprised of a video projection and a woodblock, the auteur paints a stage-like space which is sometimes open, sometimes closed. In the past, printing has served as a means to disseminate knowledge and classify information. Pelkonen uses these means to disseminate another type of information: that which is filed under “Private.”

Jussi Juurinen’sbody of work deals with the archive of original print: The limited editions are substituted by milling a series of blocks and possible “infinite” amount of print variations. The algorithm coded within Juurinen’s animation work draws on arbitrary variations of images from the patterns of woodblocks stored in an archival cabinet also on display. If the viewer wishes to see each variant, they would have to spend over 8000 years beside the piece. That stint is not infinite but borders the limits of our imagination.

The work in the exhibition is defined by the actual making of it, the qualities of the material and chance. Instead of the ephemeral images provided by our digitalized world, Private Archivesoffers materiality, the analogue and a possibility to have a face-to-face encounter with the artwork. In an era where the printed word and image can be fleeting and disturbingly impersonal, these works ask the viewer to occupy a private, sensual space.

The publication Future Archives is available at the exhibition. Read the text by Inkamaija Iitiä here.

About the artists

Jussi Juurinen (b. 1976) is a visual artist living in Vantaa. The technique of woodcut is the starting point of Juurinen’s practise, although his pieces are spatial entities. Juurinen has graduated from Aalto University in 2011 and works as a Lecturer in Vocational College of Pekka Halonen. His work has been featured in Lahti, Riihimäki, Hyvinkää and Lapua Art Museums, Kunsthalle Helsinki, Seinäjoki Art Hall and Mänttä Art Festival. Juurinen has had solo exhibitions in Porvoo Art Hall, Galleria G and Galleria Kone. His works are featured in collections of numerous institutions such as The Finnish State Art Collection, Vantaa and Jyväskylä Art Museum, Finnish Academy of Fine Arts and Kätilöopisto Maternity Hospital. Juurinen was nominated as a candidate for Queen Sonja Print Award in 2016.

Website of Jussi Juurinen

 

Ari Pelkonen (b. 1878 in Pori) is known for his work that brings together painting and woodcut printmaking. Pelkonen gratuated as a Master of Fine arts from the Finnish Academy of Fine Arts in 2007 and he was nominated The Young Artist of the Year 2012. Pelkonen has had solo exhibitions in Galleria AMA and Tampere Art Museum among other venues. His works have been featured in Aboa Vetus & Ars Nova, Galleria Kunstverket in Oslo, Western Exhibition Gallery in Chicago and in Jyväskylä, Vantaa and Salo Art Museums. His work is featured in collections of institutions such as Kiasma Contemporary Art Museum, The Finnish State Art Collection, Saastamoinen Foundation, Jenny and Antti Wihuri Foundation, The Paulo Foundation and in the collections of several Finnish Museums.

Website of Ari Pelkonen

 

Tatu Tuominen (b. 1975) is a visual artist from Helsinki. His work addresses architecture, ideals of living and memory. In his practice he uses different media: printmaking, video, installations, painting and drawing. He graduated as Master of Fine Arts from The Finnish Academy of Fine Arts in 2006 and works there currently as the Lecturer in Printmaking. His work has been featured in solo and group exhibitions in numerous institutions such as Kiasma Contemporary Art Museum; Lahti, Rovaniemi and Lapua Art Museums; MOCA Shanghai; TR1 Kunsthalle in Tampere; Constellation Studios in Lincoln, USA and HilbertRaum in Berlin. His work is featured in collections of institutions such as Kiasma Contemporary Art Museum, The Finnish State Art Collection, HAM Helsinki Art Museum and The National Library of France.

More information

The exhibition is supported by The Alfred Kordelin Foundation and The Promotion Centre for Audiovisual CultureAVEK.

page2image20224page2image20384page2image20544
Maunulan Sanomat 2/18

“Satujen palatsit on lattiateossarja, joka sijoittuu eri puolille kolmikerroksista päiväkotirakennusta. Teoksen pyrkimyksenä on aiheuttaa pieni häiriö kronologiseen aikajatkumoon ja vallan hierarkioihin siirtämällä näyttäviä taide- historiallisia lattioita menneisyydestä ja vieraista maista tähän päivään helsinkiläisen päiväkodin arkeen.”

Nykytaiteeseen keskittyvän verkkojulkaisun Editmedian Rosa Kuosmanen kirjoittaa 21.3.2018:

“PRINT(MAKING) IS NOT DEAD – NYKYTAIDEGRAFIIKKA TÄNÄÄN

SICissä avautunut seitsemän nykytaiteilijan ryhmänäyttely The Eagle Has Landed kysyy, mitä on taidegrafiikka tänään. Teokset testaavat ja venyttävät taidemuodon konventioita ja rajoja, liukuen eri esitystapojen ja tekniikoiden välillä. Niinpä se saa myös pohtimaan, onko taiteenlajien rajojen hämärtyessä nykytaidegrafiikkaa ylipäätään mahdollista kategorisoida omaksi taiteenalakseen?

 

(kuva: SIC/Tuomas Linna, 2018)

Perinteinen taidegrafiikka tunnutaan usein asetettavan johonkin taidekäsityön ja kuvataiteen väliselle harmaalle alueelle. Ainakin nykytaidegrafiikan suuntauksiin vihkiytymättömällä mielikuva on pitkään nojannut yksipuoliseen ajatukseen kaksiulotteisesta, esitystavoiltaan konventionaalisesta – ja huokeammasta – taiteenlajista. Taidegrafiikka vaikuttaa edelleen jääneen uniikkia taideteosta glorifioivalla nykytaidekentällä vähemmälle huomiolle, osittain juuri painokuvan ja vedosten monistusmahdollisuuden vuoksi. Kuvan loputtoman monistamisen, jatkuvan uudelleen muokkauksen, hajottamisen ja lainaamisen aikakaudella digitaalisen ja analogisen, alkuperäisen ja reproduktion väliset rajanvedot kuitenkin hämärtyvät entisestään. Taidegrafiikka ei ole tässä poikkeus.

Digitaalinen murros on demokratisoinut suuritöistä manuaalista työstämistä ja kallista painolaitteistoa, työvälineitä ja painopajoja edellyttävää taidelajia. Taidegrafiikan suosio nykytaiteilijoiden keskuudessa tuntuu kasvaneen, ja grafiikasta on tullut monien uusien tekijöiden päämedium. Samalla monet tekijät liikkuvat sujuvasti taiteen, suunnittelun ja esimerkiksi kuvituksen rajapinnoilla. Suomessa nykytaiteen museoihin nykytaidegrafiikka tekee isommassa mittakaavassa vielä tuloaan, mutta galleriakentällä sen uudet ilmenemismuodot saavat yhä enemmän tilaa myös grafiikkaan keskittyvien tilojen ulkopuolella. Viimeistään uniikkeja vedoksia ja pieniä editiomääriä suosivien ja tekniikoita kokeilevasti yhdistelevien tekijöiden myötä taidegrafiikka on alettu mieltää tasavertaiseksi nykytaiteen lajiksi.

Konsta Ojalan SICiin kuratoima näyttely The Eagle Has Landed osoittaa, että nykytaidegrafiikka on kaikkea muuta(kin) kuin kaksiulotteisia painokuvia. Se kurkottaa voimakkaasti muiden nykytaidelajien suuntaan yhdistäen taidegrafiikan menetelmillä toteutettuja elementtejä veistokseen, performanssiin, käsitteellisiin lähtökohtiin ja installaatioon. Materiaalisuus ja tilallisuus ovat näyttelyssä vahvasti läsnä. Teokset testaavat taidegrafiikan konventioita ja rajoja, ja näyttelyssä niitä katsookin ennen kaikkea useiden tekniikoiden ja esitystapojen välillä orgaanisesti ja vapaasti liikkuvana nykytaiteena. Siksi mietityttääkin, onko taidemuotojen rajojen hämärtyessä taidegrafiikkaa ylipäätään tarpeellista, tai mahdollista, kategorisoida omaksi taiteenalakseen? Liika taidelajin määrittämiseen juuttuminen myös helposti häiritsee tai dominoi itsenäisten teosten sisältöjen tarkastelua.

(kuva: SIC/Tuomas Linna, 2018)

Inma Herrera on työskentelyssään, kuten reilu vuosi sitten Huudossa esitetyssä hienossa Transitional Magnetism -näyttelyssä voimakkaasti kyseenalaistanut grafiikan määrityksen pelkkänä painokuvaan nojaavana taidemuotona. Herrera on näyttelyissään yhdistänyt taidegrafiikkaa esineteoksiin ja myös käsitteellistänyt sitä käyttäen grafiikkavälineistöä ja -materiaaleja kuten arabikumia teoksissaan objektinomaisena raaka-aineena. SICissä nähtävässä Towards Samadhi III -installaatiossa tilallinen monotypiavedos yhdistyy veistokseen ja ääniteokseen.

(kuva: SIC/Tuomas Linna, 2018)

Tatu Tuomisen teokset vaikuttavat ensikatsomalta perinteisiltä rakennuspiirrustuksilta, mutta niiden dekonstruoitu kuva-aihe muovaakin uudenlaisia modernistisia arkkitehtuuriutopioita. Sekä kollaasitekniikalla kerrostettu teos sarjasta On the Future of Architecture Since 1889 (Institute) että kuivaneulatekniikalla toteutettu Carceri Contemporanei (Säynätsalon kunnantalo) -sarja kommentoivat modernistisia ihanteita hajottaen ja uudelleen rakentaen teoksen kuvaelementtejä.

Viime vuonna Sinnessä esitetty Inka Bellin näyttely Synchronicity oli Sinnen ensimmäinen taidegrafiikkaa esittelevä näyttely. Siinä konemaisesta painojäljestä ja minimalistisista kuva-aiheista rakentui kiinnostava ja huolellisesti tematisoitu kuva tekoälyn piirtämästä tulevaisuuden maailmasta. Alkuvuonna Artekilla nähty Vuoden graafikko 2018 -palkintonäyttely Zanni koostui reliefimäisistä teoksista, jotka suhtautuivat grafiikanlehtiin enemmänkin veistosmaisina, värejä ja tekstuureja korostavina esineteoksina. Myös The Eagle Has Landed -näyttelyssä Bellin teokset Moulting I & IIilahduttavat kekseliäisyydellään. Paperia kolmiulotteisesti venyttävissä serigrafiateoksissa tilallisuus asettuu keskiöön, kun itse painojäljestä jää ainoastaan häivähdys näkyviin.

Idun Baltzerserin suurikokoiset, kankaalle toteutetut puupiirrokset kuvaavat nuoria huppariasuisia, poispäin katsojan tarkastelusta kääntyneitä tyttöjä. Materiaalisuus pääsee oikeuksiinsa lähes koko seinän korkuisessa teoksessa, jonka edessä tuntuu pieneltä. Baltzerserin tyttöhahmot omat kääntyneet kohti omaa maailmaansa, jonne katsojaa ei ole kutsuttu mukaan. Perinteinen tekniikka yhdistyy ajattomuudessaan sekä menneeseen että tulevaa kurkottavaan kuva-aiheeseen.

Konsta Ojalan serigrafiaa ja maalausta yhdistävässä, neonväreissään silmissä särisevässä teoksessa Adventures paperi valuu vähitellen kankaaksi, eikä katsoja erota mistä toinen tekniikka alkaa ja toinen päättyy.

Näyttelyn tekijät lähestyvät taidegrafiikkaa kokeellisesti, venyttäen ja muokaten painettua kuvaa ja sen käsitettä, kuin päämäärätietoisesti pyrkien pois kaksiulotteisuuden ja vanhentuneiden käsitysten painolastin alta. Ryhmänäyttelystä huokuu vapautunut, kokeileva ja kollektiivinen tunnelma, joka sopii hyvin mielikuvaan taidegrafiikan tekemisen yhteisöllisyydestä. Teosten sisällöllisen vaihtelevuuden ja aiheiden moninaisuus saa kuitenkin pohtimaan, riittääkö pelkkä erilaisten painomenetelmien käyttö näyttelyn temaattisesti yhdistäväksi tekijäksi? Kaikilta tekijöiltä näkisi mieluusti samalla enemmän teoksia, jotka representoisivat tekijänsä työskentelyä ja siinä käsiteltävää tematiikkaa laajemmin.”

 

The Eagle Has Landed

Idun Baltzersen
Inka Bell
Robin Ellis
Inma Herrera
Konsta Ojala
Suvi Sysi
Tatu Tuominen

1.4. saakka
SIC
Tyynenmerenkatu 6 C

The Eagle Has Landed
10.3.–1.4.2018

SIC Gallery, Tyynenmerenkatu 6 C, 3rd floor, Helsinki

Opening hours:
Thu– Fri: 2 – 6 pm
Sat – Sun: 12 – 4 pm

Idun Baltzersen
Inka Bell
Robin Ellis
Inma Herrera
Konsta Ojala
Suvi Sysi
Tatu Tuominen

“In the age of digitalization, the eagle has landed.”

The exhibition The Eagle Has Landed brings together visual artists who share an experimental and open approach to printmaking. The exhibition wishes to examine the ways traditional techniques of printmaking are reinterpreted and altered in the field of contemporary art. Where can contemporary printmaking extend to?

The selected artists correspond to the printed image in various ways. Different printing methods are e.g. applied to a digital image or the print is modified and reconstructed through the process of manipulation. A printed image continues to multiply, moving towards other forms of contemporary art such as installation and performance.

During the exhibition´s opening times, a durational performance by Suvi Sysi is on view at SIC.

The exhibition is assembled by Konsta Ojala

Click for more information

I’m glad to find images of my paper cut-out from 2005 “Coming Straight from the Boondox” featured in Päivikki Kallio’s excellent article “New Strategies” published in “Printmaking in the Expanded Field” (2017) – a collection of texts edited by Jan Pettersson which concludes the seminar with the same name held at Oslo National Academy of the Arts in 2015.
If you are interested in printmaking theory and contemporary artists working with printed matter I suggest you get the book from Oslo National Academy of the Arts (pitef(at)khio.no). It is a good read (as you can judge from the pink markers)!

Minna Suoniemi: Still from video "Metropolis", 2017; Photo: Minna Suoniemi
Minna Suoniemi: Still from video “Metropolis”, 2017; Photo: Minna Suoniemi

“Shadows of Tomorrow” Galleria Huuto @ HilbertRaum, 30.9. – 8.10.2017

with Mikko Kallio, Pasi Mälkiä, Minna Suoniemi, Tatu Tuominen and Marja Viitahuhta

Opening on Friday 29th September 6 – 10 pm. Welcome!

HilbertRaum, Reuterstr. 31, 12047 Berlin

How do we imagine the future in an era of globalization of media, arrival of climate change and prolonged conflicts? How can the city function as a place for non-commercial activity or as material for visual play? How do recognisable forms and stories get constructed, torn apart and re-imagined in collage, montage, text and sculpture?

Shadows of Tomorrow is a group exhibition by five artists from Galleria Huuto, Helsinki, Finland. The works in the exhibition are videos, collages and sculptures. They refer to other works, other materials, other entities, other images. They are formations of personal notions and imaginations of what could be, they merge together materials that initially may seem unfit. In comparison to a single coherent illusory image, hybridising seemingly unrelated elements appears as a suitable way to represent the uncharted future.

Shadows of Tomorrow  is also a part of an artist-run exchange project and collaboration between Galleria Huuto, Helsinki and HilbertRaum, Berlin as well as a counterpart to an exhibition ”No Net Working” held in Galleria Huuto last May by artists David Benforado, Kuno Ebert, Hannah van Ginkel, Daniel Wiesenfeld and Clemens Wilhelm.

This exchange strengthens and broadens networks of artists between Finland and Germany and functions as a platform for sharing experiences of managing artist-run and non-profit galleries showcasing contemporary art in its various forms.

HilbertRaum

Event on Facebook

Galleria Huuto

Galleria Huuto on Facebook

Mikko Kallio 

Pasi Mälkiä

Minna Suoniemi

Tatu Tuominen

Marja Viitahuhta

“Shadows of Tomorrow” Galleria Huuto @ HilbertRaum, 30.9. – 8.10.20177

Mikko Kallio, Pasi Mälkiä, Minna Suoniemi, Tatu Tuominen ja Marja Viitahuhta

Avajaiset perjantaina 29.9. klo 18 – 22. Tervetuloa!

HilbertRaum, Reuterstr. 31, 12047 Berlin

Millaiseksi kuvittelemme tulevaisuuden aikana, jota määrittävät median globalisoituminen, ilmastonmuutos ja pitkittyneet konfliktit? Miten kaupunki voi toimia epäkaupallisena tilana tai visuaalisen leikin materiaalina? Miten tarinoita tai muotoja voi koota, hajottaa ja kuvitella uudestaan kollaasin, montaasin, tekstin ja kuvanveiston keinoin?

Shadows of Tomorrow on viiden Galleria Huudon jäsentaiteilijan yhteisnäyttely, jossa on esillä videoita, kollaaseja ja veistoksia. Teokset viittaavat toisiin teoksiin, materiaaleihin, kokonaisuuksiin ja kuviin. Teokset ovat muotoutumia henkilökohtaisista havainnoista ja kuvitelmista, sekä yhteensulautumia aineksista, jotka saattavat ensin vaikuttaa eriparisilta. Näennäisen yhteensopimattomien osien liittäminen toisiinsa näyttäytyy parempana keinona kuvata kartoittamatonta tulevaisuutta kuin yksittäinen, koherentti, illusorinen kuva.

Shadows of Tomorrow on helsinkiläisen Galleria Huudon ja berliiniläisen HilbertRaumin välinen yhteistyö ja vastapari näyttelylle ”No Net Working”, joka pidettiin Galleria Huudossa viime toukokuussa. Näyttelyssä oli esillä David Benforadon, Kuno Ebertin, Hannah van Ginkelin, Daniel Wiesenfeldin ja Clemens Wilhelmin teoksia.

Näyttelyvaihto vahvistaa ja laajentaa suomalaisten ja saksalaisten taiteilijoiden välisiä verkostoja. Samalla se toimii keskustelualustana, jonka avulla voidaan jakaa tietoa, kokemuksia ja ajatuksia liittyen taiteilijavetoisten ja voittoa tavoittelemattomien taidetilojen ylläpitoon sekä monimuotoisen ja ajankohtaisen nykytaiteen esilletuomiseen.

"Standing in the Ruins"
“Standing in the Ruins”

Tatu Tuominen: “Glass and Steel” will open Saturday June 17th 2017 as a part of Porvoo Triennial. Welcome!

Cafe Rongo, Rauhankatu 33, Porvoo

17.6.–31.8.2017

Read more about Porvoo Triennial

In Porvoo Triennal Tatu Tuominen presents his collage series “Studying Modern Architecture with a Knife” and video installation “Standing in the Ruins”. The work deals with issues of modernist architecture and the ideals of living – and how modern architecture is presented in photography: as perfect, complete and without any human presence.
The collage series is made by cutting and gluing pages of architecture books. The video is made by shooting paper scrap, the by-product of the collage series. By reorganizing the mismatched cut-outs Tuominen makes new representations of architecture, new meanings and images of cities that could have been.

 

 

uusimaa_140517

I’m very happy to have my work featured in the exhibition and artists’ book “Metropolis & Invisible Cities” at Contellation Studios; Lincoln, Nebraska, USA

constellation_metropolis1

October 21 – December 21, 2016

You are welcome this Friday, October 21, 6 – 8 pm  for the opening reception of the book arts exhibition: Metropolis & Invisible Cities.

“Over 200 artists from across the USA and the globe have contributed a folio page to construct a new leporello book inspired by Invisible Cities, the novel by Italo Calvino. Additional artists books will be included.

Metropolis is a handmade book venture in a spectrum of printmaking processed by artists from around the world, created in 2014, including two from Constellation Studios. The theme speaks to the broad contemporary urban experience and extends to the idea of the network of communication possible today. This book has been shown throughout Europe, in Brazil and Washington DC, and now premiering in the mid-west!”

Click here for more info

Constellation Studios, 2055 “O” Street, Lincoln, Nebraska 68510

 

"Carceri Contemporanei (Seinäjoki Library II), 2016, drypoint and chine-collé, 57,5 x 79,5 cm, Photo: Tatu Tuominen
“Carceri Contemporanei (Seinäjoki Library II), 2016, drypoint and chine-collé, 57,5 x 79,5 cm, Photo: Tatu Tuominen

Uusia teoksiani on esillä ARKKI – Taidegrafiikkaa -näyttelyssä Lapuan taidemuseossa.

On myös ilo olla hyvässä seurassa. Näyttelyssä on teoksia seuraavilta taiteilijoilta: Maija Albrecht, Jussi Juurinen, Juho Karjalainen, Teija Lehto, Tatu Tuominen ja Annu Vertanen

27.9.2016 – 21.1.2017

Avajaiset la 24.9.2016 klo 15.00 Tervetuloa!

yksityiskohta teoksesta "Arkkitehdin uni", kuulakärkikynä paperille
yksityiskohta teoksesta “Arkkitehdin uni”, kuulakärkikynä paperille

Sain Porvoon varjotriennaalin puitteissa tilaisuuden toteuttaa taideteoksen yhteistyössä Lelukauppa Riimikon kanssa. Minulle ulkopaikkakuntalaisena tuli Porvoosta mieleen vanhat puutalot ja joki, eli historiallinen Vanha Porvoo. Kun kävin vierailulla Porvoossa alkuvuodesta, ajoimme läpi Gammelbackan lähiön, joka kiinnitti huomioni. Se oli tyylipuhdas metsälähiö. Gammelbackasta teki mielenkiintoisen se, että se ei sopinut stereotyyppiseen käsitykseeni Porvoosta. Teoksella Arkkitehdin uni tuodaan jotain kyseisestä lähiöstä pittoreskin Vanhan Porvoon keskelle. Instaallaation lähtökohtana ovat olleet gammelbackalaisen lähiötalon rakennuspiirustukset.

Gammelbackan alkuperäisen suunnitelman on tehnyt modernin arkkitehtuurin suurnimi, Alvar Aalto. Aallon piirustuspyödällä syntyi 1960-luvun lopulla kaava uudelle lähiölle. Näihin aikoihin moderniin arkkitehtuuriin kohdistui suuria odotuksia: arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun toivottiin ratkaisevan moninaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Gammelbackan lähiö oli ikään kuin tutkimuslaboratorio, jossa tarkoituksena oli uudistaa kaupunkiasumista niin toiminnallisesti kuin esteettisestikin. Pyrkimykset olivat yleviä: asumisen standardit voitaisiin tulkita uudelleen. Gammelbackasta oli tuleva valoisuuden, terveellisyyden ja luonnonläheisyyden tyyssija.

Tuosta hetkestä on nyt yli puoli vuosisataa. Historian tuulet ovat jo pitkään puhaltaneet Gammelbackan kallioilla, yli Aallon piirustuspöydän sekä koko laajan maailman. Maailman muuttuessa asumisen ideaalit muuttuvat ja suunnitelmat sen myötä. Nykyään 60–70-luvun betonilähiöt nähdään usein epäonnistuneina. Ne eivät vastanneet niihin kohdistuneisiin odotuksiin.

Arkkitehdin unen inspiraationa oli yksi Gammelbackan taloista, VVO Peiponkallio, Talo A, ja sen rakennuspiirustukset. Valitsin piirustusvälineeksi kuulakärkikynän. Se on väline, joka on kaikille tuttu, kaikki tietävät miltä tuntuu kirjoittaa tai piirtää kuulakärkikynällä. Teoksessa tuuli liikuttaa piirustuksia. Ikkunassa suorassa auringonvalossa kuulakärkikynän muste vaalenee nopeasti, joten näyttelyn aikana piirustusjälki haalistuu, kuten asumisen ideaalit ja unelmat paremmasta huomisesta. Arkkitehdin unessa kuulakärkikynällä tehdyt merkit muuttuvat tavoittamattomiksi alaviitteiksi tarinassa, joka kertoo Porvoon historiasta.

– Tatu Tuominen

Kasvu_kutsuKlikkaa tästä lisäinfoa

Yksityisnäyttelyni METROPOLIS – Collage City, Galleria Huudossa (Uudenmaankatu 35, Helsinki) 29.11.

My solo exhibition METROPOLIS – Collage City, at Galleria Huuto (Uudenmaankatu 35, Helsinki) until Nov 28th

oikea_seina takahuone1

Galeria Huuto Uudenmaankatu

 

 

“Arkkitehtuurin visualisoiminen kaksiulotteiseen muotoon on tunnetusti haastavaa. On olemassa arkkitehtuuriin erikoistuneita valokuvaajia. Maalaustaiteessa rakennetut miljööt ovat olleet teosten aiheena yhtä kauan kuin luonnonmaisematkin. Nykyään visualisointeja tehdään kaupalliseen käyttöön lähinnä tietokoneohjelmien avulla.

Tatu Tuomisen uusi teoskokonaisuus Studying Modern Architecture with a Knife on kunnianhimoinen dokumentti modernin arkkitehtuurin ideaaleista. Se hylkää dokumentaatioille tyypillisen suoraviivaisen realismin. Se rakentaa kokonaistulkintaa muotokielen ja mittakaavan estetiikasta. Kaksiulotteisuudestaan huolimatta teokset pystyvät välittämään tilakokemuksen, tulkinnan siitä, miltä tilan mittakaava, rytmi ja massojen sommittelu tuntuvat rakennuksen äärellä.

Tuominen rakentaa teoksensa arkkitehtuurikirjojen ja -lehtien kuvamateriaalista. Hän leikkaa kuvat tarkasti haluamiinsa arkkitehtonisiin muotoihin ja liimaa palasista tavoittelemansa uuden kokonaisuuden. Koska kollaasin materiaalina ovat kirjojen ja lehtien kuvat, eksyy materiaalin joukkoon myös kirjaimia ja taitollisia yksityiskohtia. Tämä sitoo teokset ilmavalla tavalla myös kollaasin historiaan: modernisteihin, jotka rakensivat teoksia mainoksista, käärepapereista ja sanomalehdistä.

Tuomisen kollaasit ovat niin tarkkaa työtä, että on katsottava uudestaan tajutakseen ne palasista rakennetuiksi. Pohjana toimii klassinen grafiikanpaperi, joka tarjoaa teokselle myös marginaalit.

Tuominen on käsitellyt aihetta myös videoteoksessa Standing in the Ruins. Videossa kamera kiertää Tuomisen kollaasisarjan valmistamisesta syntynyttä kuvallista paperisilppua. Videon taustalla kuuluva musiikki luo teokseen samaan aikaan nostalgisen ja futuristisen olon. Tuominen on koostanut ääniraidan sämpläämällä, muokkaamalla ja yhdistelemällä pienen pieniä palasia Gottfried Huppertzin Metropolis-elokuvaa varten säveltämästä musiikista.

Kameran hidas liike ja aavemaiset paperipalasista rakentuvat korttelit tuovat mieleen videopelit, surrealistiset tulevaisuusvisiot ja niiden sisällä kytevän epätoivon.

Assosiaatio on mielenkiintoinen, koska juuri epätoivo ruokki arkkitehtuurin modernismia sodan jälkeen. Uusi nousu tarkoitti uutta ajattelua, mutta myös mahtipontisuutta ja paatosta.

Kollaaseihin ja videoon on ladattu jotain surrealistista. Päällekkäin kerrostuvat rakennetut muodot johdattavat katsojan tulevaisuuden kaupunkeihin, jossa jokainen pinta on alusta projisoinnille.

Tuominen ei siis kuvaile arkkitehtuurin nykytilaa, eikä hänen teostensa suhde modernistisen arkkitehtuurin ideaaleihinkaan ole kovin kuvaileva. Pikemmin hänen otteensa on selittävä. Hän pyrkii selvittämään, miksi modernistinen arkkitehtuuri on päätynyt nykyiseen muotoonsa.

Osaltaan teoksiin kätkeytyy myös idealismia. Miten arkkitehtuuria voitaisiin parantaa ja kehittää vanhojen ideaalien pohjalta?”

– Veikko Halmetoja

——————————————————————————————————————————————————–

“Visualization of architecture in a two-dimensional form is known to be challenging. There are photographers who specialize in architecture. Built environments have been used as themes in painting for just as long as natural landscapes. Today visualizations are created for commercial purposes primarily using computer programs.

Tatu Tuominen’s new collection of works entitled Studying Modern Architecture with a Knife is an ambitious documentation of the ideals of modern architecture. It abandons the straightforward realism which is typical of documentation, instead building an overall interpretation of the esthetics of design and scale. In spite of the two-dimensional nature, the works manage to convey a spatial experience, an interpretation of what the scale and rhythm of the space and the arrangement of masses might feel like when one is next to the building.

Tuominen builds his works using images from architectural books and magazines. He cuts the images carefully to create the desired architectural shapes and glues the pieces together to form a new entity. As the material used in the collage comes from books and magazines, it also includes occasional letters and layout-related details. This also links the works to the history of collage, to the modernists who composed their works of advertisements, wrapping paper and newspaper.

Tuominen’s collages are so carefully executed that one has to take another look to realize that they consist of pieces. The base used is a classic printmaking paper which also provides margin for the works.

Tuominen has dealt with the same theme in his video Standing in the Ruins. In the video the camera goes around the leftover pieces of paper generated in the process of Tuominen’s collage series. The music playing in the background makes the video feel nostalgic and futuristic at the same time. Tuominen has created the soundtrack by sampling, modifying and arranging tiny pieces of the music Gottfried Huppertz composed for the film Metropolis.

The slow movement of the camera and the eerie buildings made of paper pieces make one think of video games and surrealistic future visions and the despair smoldering in them. This association is interesting because it was despair that fed modernism in architecture after the war. The new emergence meant a new mindset but also pomposity.

There is something surrealistic about the collages and the video. The layered built shapes lead the viewer to future cities where every surface is a basis for projection.

Tuominen does not describe the current state of architecture nor is the relationship between his works and the ideals of modernist architecture very descriptive. Instead his approach is explanatory. He tries to sort out why modernist architecture has ended up in its current form.

There is also some idealism behind his works. How could architecture be improved and developed on the basis of the old ideals?”

– Veikko Halmetoja

 

 

Lue lisää

Read more

Tatu Tuominen mukana “Piirrä nyt! Nykypiirustuksen monet kasvot” -näyttelyssä Lahden taidemuseossa 9.10 – 23.1.2016. Tervetuloa!

Tatu Tuominen’s work featured in “Draw now! Many Sides of Contemporary Drawing” -exhibition in Lahti Art Museum Oct 9th 2015 – Jan 23rd 2016. Welcome!

carceri_detail1

TOSI | EPÄTOSI Nykytaiteen kesänäyttely 2015 Villa Roosassa Orimattilassa 9.8. asti.

Kollaasisarjani Studying Modern Architecture with a Knife esillä näyttelyssä.

Tevetuloa!

Lue lisää tästä

TOSI | EPÄTOSI Nykytaiteen kesänäyttely 2015
Villa Roosan kesänäyttelyssä liikutaan toden ja epätoden rajapinnoilla

Tatu Tuominen, Samuli Heimonen, Päivi Hirsiaho, Jouna Karsi, Anssi Kasitonni, Teemu Korpela, Kati Lehtonen, Lotta Mattila, Anne Meskanen-Barman, Lauri Nykopp, Pilvi Ojala, Marja Pirilä, Risto Puurunen, Tiina Pyykkinen, Ilkka Virtanen, Charlotta Östlund sekä Metaria-ryhmä.

Tervetuloa!


Paperin taide – Kolmas valtakunnallinen paperitaiteen näyttely.

The Art of Paper – 3rd National Paper Art Exhibition

11.10.–16.11.2014

TR1 Taidehalli / TR1 Kunsthalle, Väinö Linnan aukio 13, Finlayson, Tampere

click here for more info

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 10.10. klo 18-20! Welcome to the vernissage on Friday October 10th 6-8- pm!

Welcome to see the show Arkkitehtuuriopintoja veitsellä leikaten at Galleria Bokvillan in Helsinki 10.8. – 31.8.2014.

More info

Helsinki on rujo mutta rakas – Helsinki – Kulttuuri – Helsingin Sanomat