Tatu Tuominen

TATU TUOMINEN: A Near Approach to Immortality
13.2–8.3.2026
Galleria Katariina, Rikhardinkatu 1, Helsinki
ti-pe 11–17
la-su 12–16

(in English below)

 ”Maisema… on suuri… salaisuus… Tosiasiassa… se syntyy… katsojan… silmissä” (Olga Tokarczuk, Empusion, s. 93, suom. Tapani Kärkkäinen)

Tatu Tuomisen näyttely A Near Approach to Immortality on teoskokonaisuus, joka käsittelee kadonnutta eurooppalaista aarniometsää. Sitä tarkastellaan historiallisten dokumenttien välityksellä: antiikin ajan ensyklopediatekstin ja renessanssin ajan maisemaetsauksien kautta. Näyttelyn teokset tutkivat, mitä taidehistorialliset kuvat kertovat ihmisten suhteesta metsään ennen ja nyt.

Taidehistoriassa maisema – olkoon se havaintoon perustuva tai kuviteltu – on usein esitetty täydellisenä, staattisena ja valmiina. Nykyisessä ekologisessa tilanteessa tällaisen maiseman esittäminen tuntuu kuitenkin mahdottomalta. Maisema ei enää näyttäydy koskemattomana tai pysyvänä, sillä ihmisen toiminta on muuttanut jokaisen maailman kolkan. Siksi Tatu Tuomisen esittämät maisemateokset ovat tekeytymisen tilassa: ne ovat epätäydellisiä, muutoksessa, fragmentaarisia – niin kuin maailma ympärillämme on.

Näyttelyyn Tuominen ammentaa pääasiassa kahdesta historiallisesta lähteestä: roomalaisen kirjailijan ja luonnonhistorioitsijan Plinius vanhemman (23–79 jaa.) kirjoituksista sekä saksalaisen taidemaalarin ja -graafikon Albrecht Altdorferin (1480–1538) maisemaetsauksista.

Plinius vanhempi mainitsee kahdesti teoksessaan Naturalis Historia Hercynian metsän. Hercynia oli myyttinen aarniometsä, joka sijoittui Rooman valtakunnan rajojen ulkopuolelle, läntisen Keski-Euroopan alueelle. Tässä metsässä aluskasvustona on kerros mytologisia ja kulttuurisia merkityksiä. Pliniuksen mukaan Hercynia on läpitunkematon ja sadunomainen paikka. Se edustaa hänelle villiä luontoa – aluetta, jota edes Rooma ei voinut hallita. Plinius kirjoittaa: ”[…]Hercynian metsän valtavat tammet, joita aikojen kulku ei ole vahingoittanut ja jotka ovat syntyneet yhtä aikaa maailman kanssa, lähestyvät kuolemattomuutta ja ylittävät kaikki muut tunnetut ihmeet […]” On pysäyttävää, että jokin, joka omana aikanaan on vaikuttanut olleen olemassa aina ja tulevan olemaan ikuisesti, on kadonnut ja jäänyt elämään vain kertomuksina.

Näyttelyn toinen lähde, Altdorferin maisemaetsaukset, tekivät vaikutuksen Tuomiseen hänen nähdessään ne Staatliche Museen zu Berlinin kokoelmissa. Altdorferin grafiikansarjat olivat ensimmäisiä teoksia, joiden avulla maiseman käsite tuli tunnetuksi Euroopassa, sillä niitä pystyttiin – toisin kuin aikalaismaalauksia – monistamaan ja levittämään useina vedoksina. Tämä tapahtui 1500-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, samaan aikaan maiseman noustessa kuvataiteessa ensi kertaa itsenäiseksi aiheeksi, ilman ihmishahmoja sekä ilman uskonnollista tai mytologista alatekstiä.

Teossarjasssa A Near Approach to Immortality (Landscapes) Tuominen luo uusia maisemia etsausten viivoja toisintamalla, muokkaamalla niitä piirtäen sekä papereita leikkaamalla ja liimaamalla. Hän ajattelee maisemien tekemistä John Bergerin tavoin ”Tense: Conditional” (Landscapes: John Berger on Art, s. 24), piirtämisenä konditionaalissa: Tällä tavoin piirtämällä voimme kuvitella vaihtoehtoisen, eräänlaisen Mitä jos -maailman, joka mahdollistaa myös kerran hävinneen takaisin tuomisen. Piirustussarjassaan Tuominen esittelee maailman, joka voisi olla olemassa, jos ihmisen tarve tuottaa puutavaraa teollisella mittakaavalla ei olisi hävittänyt lähes kaikkia luonnonvaraisia metsiämme. 

Näyttelyssä esillä oleva toinen teos, A Near Approach to Immortality (Hercynian Forest) on liikkuvan kuvan ja äänen teos, jossa Hercynian metsä nousee paperisena lavasteena katseen liikkuessa hitaasti maisemassa. Teoksessa pieni paperisilppu kasvaa elokuvallisiin, kolossaalisiin mittasuhteisiin. Teoksen ääniraita on koostettu paperista lähtevistä äänistä. 

Kolmas teos A Near Approach to Immortality (Foliage) on kirjaimista koostuva paperileikkausinstallaatio. Tuominen leikkasi paperista Plinius vanhemman teoksesta Hercynian metsää käsittelevät kohdat* ja rakensi galleriatilaan installaation, eräänlaisen luonnonhistorian sitaateista koostuvan lehvästön.

Altdorferin ja Plinius vanhemman kuvaamat metsämaisemat ovat hävinneet Keski-Euroopasta metsäkadon seurauksena aikaa sitten. Jo antiikin aikana heräsi huoli metsien katoamisesta ja silloinkin kysyttiin, missä määrin luonnon muokkaaminen on oikeutettua. Tämä pohdinta jatkuu yhä – alati voimistuvan ympäristökatastrofin keskellä. Näyttelyn taidetokset kysyvät: Mikä on historiallisten maisemakuvien suhde tämän päivän luontokeskusteluun? Voisiko kadonneen muisteleminen saada meidät kuvittelemaan toisenlaisen tulevaisuuden ympäristöllemme?

Tutkimalla, lainaamalla ja muuntamalla eri museoiden arkistoissa olevia painettuja kuvia ja tekstejä, tunnistaen niiden jatkuvan – usein huomiotta jäävän – vaikutuksen nykyhetkeen, Tuominen tuottaa uutta tietoa ja luo yhteyksiä eri dokumenttien, teemojen, aikakausien sekä historioiden, paikkojen ja toimijoiden välille. Hän näkee käyttämänsä mediumit avoimina järjestelminä, joiden kautta aikaa voidaan käsitellä vapaasti: rekonstruoida menneisyyksiä, kuvitella mahdollisia tulevaisuuksia ja pohtia, mitä kadonneesta voisi tuoda takaisin. 

Ekologisen kriisin aiheuttaman tuhon laajuutta on vaikea käsittää, sillä sitä on vaikea hahmottaa ihmiselämän aikana. Laajentamalla perspektiiviä satoihin vuosiin saatamme ymmärtää paremmin, kuinka valtava muutos on ja mitä kaikkea olemme menettäneet. Emme voi enää palata vuosisatoja sitten kadonneisiin aarniometsiin, mutta tämä näyttely voi auttaa kuvittelemaan miltä tuntuu kävellä niiden siimeksessä.

* Plinius vanhempi. Naturalis Historia, perinteisesti ajoitettu noin vuosille 77–79 jaa.

Sitaatit ovat Philemon Hollandin englanninkielisestä käännöksestä The Historie of the World (Lontoo, 1601).

“In the same northern regions, too, is the Hercynian Forest, whose gigantic oaks, uninjured by the lapse of ages, and contemporary with the creation of the world, by their near approach to immortality surpass all other marvels known. Here some authors assert that there are even trees which are evergreen, and that the trunks of the oaks are hollowed by the age and growth of the branches so as to form caverns fit to be the abode of beasts and of men; and that their shade is so dense that the sun does not penetrate to the ground.”

“That the roots of the trees there, as they meet together, up-heave vast hills; or, if the earth happens not to accumulate with them, rise aloft to the very branches even, and, as they contend for the mastery, form arcades, like so many portals thrown open, and large enough to admit of the passage of a squadron of horse.”

Taiteilijan työskentelyä ja teosten toteuttamista ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus ja AVEK.

---

 “Landscape… is a great… secret… In fact… it takes shape… in the eyes of the beholder.” (Olga Tokarczuk, The Empusium: A Health Resort Horror Story, translated by the artist)

Tatu Tuominen’s exhibition A Near Approach to Immortality is a body of work that explores the lost European premeval forest. It is examined through historical documents: Encyclopedic text from classical antiquity and renaissance landscape etchings. The artworks of the exhibition probe what art-historical images reveal about the human relationship with the forest, both in the past and in the present.

An art-historical landscape—be it based on perception or imagined—has often been presented as perfect, static, and complete. In the current ecological situation, however, proposing this kind of landscape seems impossible. The landscape no longer presents itself as pristine or permanent, because human activity has an impact everywhere in the world. This is why the landscape works presented by Tatu Tuominen are in a state of becoming: they are imperfect, in flux, and fragmentary—as is the world around us.

For the exhibition, Tuominen draws primarily on two historical sources: the writings of Roman author and natural historian Pliny the Elder (23–79 CE) and the landscape etchings of the German painter and printmaker Albrecht Altdorfer (1480–1538). 

Pliny the Elder refers to the Hercynian Forest twice in his work Naturalis Historia. Hercynia is a mythical primeval forest that was situated beyond the borders of the Roman Empire, in the region of western Central Europe. In this forest, the undergrowth is layered with mythological and cultural meanings. According to Pliny, Hercynia is an impenetrable and otherworldly place. To him it represents untamed nature—a territory that not even Rome could govern. Pliny writes: “[…] the Hercynian Forest, whose gigantic oaks, uninjured by the lapse of ages, and contemporary with the creation of the world, by their near approach to immortality surpass all other marvels known. […]”. It is startling that something which, in its own time, seemed as if it had always existed and would exist forever, has disappeared, and remains only in stories.

The exhibition’s second source, Altdorfer’s landscape etchings, made a strong impression on Tuominen when he first saw them in the collections of the Staatliche Museen zu Berlin. Altforfer’s print editions were among the first works to disseminate the concept of landscape across Europe, as they could—unlike contemporary paintings—be reproduced in multiple copies and distributed. This coincided, during the first decades of the 16th century, with the emergence of landscape as an independent subject-matter in visual art, for the first time without humans and without a religious or mythological subtext.

For the series A Near Approach to Immortality (Landscapes), Tuominen creates new landscapes by tracing the lines of Altforfer’s etchings, manipulating them through drawing, cutting and gluing paper. He sees this process as John Berger understands drawing in “Tense: Conditional” (Landscapes: John Berger on Art, 2016). By drawing in this way, we can construct an alternative world–a vision of what would be if… This allows us to bring back what has once disappeared. With this series of drawings, Tuominen presents a world that could exist if the human need to clear forests for agriculture and produce timber on an industrial scale had not led to the destruction of almost all old-growth forests.

The second work on display, A Near Approach to Immortality (Hercynian Forest), is a moving image and sound work in which the Hercynian forest emerges as a paper stage set, while the viewer’s gaze slowly moves through the landscape. In the work, the small paper scraps grow to colossal, cinematic proportions. The soundtrack is composed of sounds produced by the paper itself.

The third work, A Near Approach to Immortality (Foliage) is a paper cut-out installation comprised of letters. Tuominen cut out the parts of Pliny’s text that dealt with the Hercynian Forest* and created an installation in the gallery–a kind of foliage made up of natural history quotes. 

The forest landscapes depicted by Altdorfer and Pliny the Elder have long since disappeared from Central Europe due to deforestation. Concern over the loss of forests emerged already in antiquity, and even then, there was a debate about the extent to which human intervention in nature is justified. This discussion continues today—during an ever-intensifying ecological catastrophe. The artworks in the exhibition engage with this debate by questioning: What is the relationship between historical landscape images and today’s environmental discourse? Could the act of remembering help us imagine a different future for our environment?

By examining, appropriating, and transforming printed images and texts from the archives of various museums, with a view to their continued—and often overlooked—import on the present, Tuominen generates new knowledge and connections between different documents, themes, periods, as well as histories, places, and subjects. He sees the media he uses in his artistic process as open systems through which time can be reconfigured: pasts can be reconstructed, possible futures imagined, and reflections made on what might be recovered from what has been lost. 

The scale of devastation wrought by the ecological crisis is hard to comprehend, as it cannot be fully understood within a single lifetime. But by broadening the perspective into hundreds of years, we can better understand the magnitude of this change and what it is that we have lost. We can no longer return to the primeval forests that vanished centuries ago, but in this exhibition, one can imagine what it might feel like to walk under their canopy.

* Pliny the Elder. Naturalis Historia, traditionally dated to c. 77–79 CE.

Quotations from the English translation by Philemon Holland, The Historie of the World (London, 1601).

“In the same northern regions, too, is the Hercynian Forest, whose gigantic oaks, uninjured by the lapse of ages, and contemporary with the creation of the world, by their near approach to immortality surpass all other marvels known. Here some authors assert that there are even trees which are evergreen, and that the trunks of the oaks are hollowed by the age and growth of the branches so as to form caverns fit to be the abode of beasts and of men; and that their shade is so dense that the sun does not penetrate to the ground.”

“That the roots of the trees there, as they meet together, up-heave vast hills; or, if the earth happens not to accumulate with them, rise aloft to the very branches even, and, as they contend for the mastery, form arcades, like so many portals thrown open, and large enough to admit of the passage of a squadron of horse.”

(Scroll down for English)

Galleria Huudon jäsentaiteilija Tatu Tuominen toteutti seinämaalauksen gallerian uusien tilojen aulaan Kalasatamaan. Hän lainaa maalauksessaan 1500-luvun taiteen ihmiskuvaa, jossa on häiritsevältä tuntuvia yhtäläisyyksiä omaan aikaamme. Tuominen siteeraa seinämaalauksessaan 1500-luvulla eläneen taidegraafikko Dirk Volkertsz Coornhertin Kaksitoista patriarkkaa -grafiikansarjan kuvastoa mutta on muokannut sitä mieleisekseen. Tuominen on jäljentänyt joitakin sarjan hahmoja maalaamalla grafiikanvedosten viivaston musteella seinään. Näin menneisyyden ihmiskuva keskustelee oman aikamme kanssa.

Vaikka antiikin hyveitä, raamatun tarinoita ja renessanssin idealismia kuvaavat hahmot näyttävätkin nyt vierailta, irvokkailta ja huvittavilta, jotkut asiat eivät puolessa vuosituhannessa ole muuttuneet paljoakaan: Mies edustaa ihmiskuntaa, ihminen alistaa muut lajit omille pyrkimyksilleen ja jokin sota on aina käynnissä.

Tervetuloa teoksen julkistamistilaisuuteen Galleria Huutoon (Panimokatu 1, Helsinki) keskiviikkona 2.8. klo 17–19 !

---

The Crown of God’s Creation welcomes you to Galleria Huuto

Galleria Huuto member artist Tatu Tuominen has made a painting in the lobby of the gallery’s new premises in Kalasatama. In his painting, Tuominen appropriates the idea of man from 16th century art, in which there are disturbing similarities to our own time.

In his wall painting, Tatu Tuominen copies and modifies the imagery of the 16th-century printmaker Dirk Volkertsz Coornhert’s Twelve Patriarchs print series. Tuominen has reproduced some of the figures in the series by tracing their lines on the wall with ink. In this way the historical idea of man is brought in a dialogue with the present time.

Even though the figures depicting virtues of antiquity, stories of the Bible and idealism of the Renaissance seem odd, grotesque and comical now, some things seems not to have changed in half a millennium: a male figure represents humanity, man subordinates other species to his own aspirations, and in the background there is a war going on.

Tatu Tuominen “The Crown of God’s Creation – Reuben and Levi sitting on animals (after Dirk Volkertsz Coornhert)”, 2023, acrylate and acrylic ink on wall, 260 x 485 cm, Galleria Huuto, Kalasatama, Helsinki, Photo: Tatu Tuominen

Welcome to the publishing event in Galleria Huuto (Panimokatu 1, Helsinki) Wednesday 2 August 5–7 pm!

TATU TUOMINEN: Death in All Fields
4.1.–29.1.2023
Galleria G, Pieni Roobertinkatu 10, Helsinki
ti-pe 12–17
la-su 12–16

(in English below)

Death in All Fields täyttää Galleria G:n satoja vuosia vanhoilla kuoleman kuvilla. Mitä 1600-luvun historialliset grafiikanvedokset voivat kertoa meille tässä sodan ja ekokatastrofin ajassa? Kuvataiteilija Tatu Tuominen jäljensi ja painoi näyttelyynsä museoiden digitaalisista kokoelmista peräisin olevia neljäsataa vuotta vanhoja etsauksia. Katsoja näkee teokset tutkijasalin pöydällä grafiikan lehtinä, kehystettyinä teoksina gallerian seinällä sekä nettiselaimen esikatselukuvina.

Neljäsataa vuotta sitten ainoa tapa levittää visuaalista tietoa oli painaa kuva. Teksti ja painettu kuva hallitsivat tiedonvälitystä puoli vuosituhatta. Tässä mielessä nykyinen tapa katsoa kuvaa pääasiassa näytöltä on varsin tuore.

Kuvataiteilija Tatu Tuominen on muutaman vuoden ajan perehtynyt historialliseen taidegrafiikkaan kansainvälisten museoiden avoimissa digitaalisissa kokoelmissa. Hän huomasi, että kuvat sivilisaation raunioista, ammoisista kalmoista ja vihaisista ihmisjoukoista sekä poltetusta maisemasta puhuttelivat yllättävän paljon. Taideteokset lähestyvät näitä aiheita toisaalta suorasukaisesti vääntyneiden ruumiiden ja pääkallojen, toisaalta mytologisten teemojen, vertauskuvien ja huumorin kautta.

Tuominen rajasi huomionsa nimenomaan kuoleman kuvastoon. Hän kirjoitti kokoelmien hakukoneeseen asiasanaksi ”death” ja rajasi haun 1600-luvun etsauksiin. Hakutuloksia selatessa toisiaan seuraavat kuvat tuntuivat muodostavan tarinan. Kokoelmien hakutoiminto oli kuin outo anakronistinen kone, joka kykeni kokoamaan arkiston teoksista makaaberin narratiivin. Lopulta sadoista kuvista valikoitui kolme, jotka toimivat näyttelyn teosten lähtökohtana. Esillä olevat grafiikan vedokset ovat digitaalisen kuvan perusteella tehtyjä tarkkoja jäljennöksiä: Tuominen piirsi alkuperäisten kuvien viivat ja pisteet vektorigrafiikaksi, jonka uursi tietokoneavusteisella piirturilla kuparilaatalle, jolta ne painettiin paperille. Taiteellinen prosessi jatkui siten, että taiteilija muokkasi kuvien rakennetta ja leikkasi sekä liimasi vedoksia kollaaseiksi.

Kesällä Tuominen vieraili Hampurin taidehallissa ja tiedusteli, sattuisiko heidänkin kokoelmistaan löytymään näyttelyyn työstettyjä kuvia. Uskomatonta kyllä, paikan tutkijasalissa hänen eteensä tuotiin kaikki kolme alkuperäistä kuvaa. Katsomiskokemus oli ratkaisevasti erilainen. Passepartout’issa olevia vedoksia sai pidellä käsissään. Teokset olivat hämmästyttävän pieniä ja hauraan näköisiä kellertäviä paperilappusia. Ne tuoksuivat vienon ummehtuneelta. Tästä huolimatta tutkijasalin pienet kuvat olivat vaikuttavia, sillä ne tuntuivat puhuvan suoraan menneisyydestä. Galleria G:n näyttelyn etuhuoneessa oleva installaatio on tuon kokemuksen innoittama. Sen osana on Hampurin taidehallista peräisin oleva 100 vuotta vanha grafiikan säilytyskansio.

Historiallisten kuvien toisintaminen, muokkaaminen ja esittäminen tässä hetkessä muuntavat menneisyyden narratiiveja. Näyttelyssä lainattujen kuvien, prosessien, painopaperien, kehysten ja jopa gallerian seinien topografinen kerrostaminen kyseenalaistaa tuttuja tapoja katsoa kuvaa. Teokset kutsuvat katsojan pohtimaan, kuinka vedokset vertautuvat nykypäivän järkyttävään kuvavirtaan – ja myös sitä, miten kuolemaa voi ylipäätään esittää kuvina.

Tatu Tuominen (s. 1975) asuu ja työskentelee Helsingissä. Tuominen käsittelee teoksissaan painetun kuvan ja muistin välistä suhdetta. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2006 ja työskentelee siellä taidegrafiikan lehtorina. Tuominen on pitänyt 16 yksityisnäyttelyä ja yli 50 ryhmänäyttelyä kahdessatoista eri maassa. Tuomisen teoksia on ollut esillä muun muassa Nykytaiteen museo Kiasmassa, MOCA Shanghaissa, Suomen Tukholman instituutissa, Forum Boxissa, SIC Galleriassa ja Mäntän kuvataideviikoilla. Viime vuosina Tuominen on toteuttanut useita julkisia tilausteoksia Helsinkiin ja Lahteen.

Näyttely on toteutettu Suomen kulttuurirahaston Ilta ja Pentti Kaskipuron rahaston apurahan tuella.

—————————————-

TATU TUOMINEN: Death in All Fields
Jan 1–29, 2023
Galleria G, Address: Pieni Roobertinkatu 10, Helsinki
Tue–Fri, 12 am to 5 pm
Sat–Sun 12 am to 4 pm

Death in All Fields fills Gallery G with imagery of death from the 17th century. What can historical prints tell us in this time of war and eco-catastrophe? For his exhibition visual artist Tatu Tuominen reproduced and printed four-hundred-year-old etchings from the online collections of museums. The viewer can see the works as prints on a study room table, as framed artwork on the gallery wall, and as thumbnails in a web browser.

Four hundred years ago, the only way to distribute visual information was to print an image. Text and printed images dominated dissemination of knowledge for half a millennium. In this sense, the current way of viewing images mainly on a screen is very recent.

For a few years, visual artist Tatu Tuominen has been browsing historical prints in the open digital collections of international museums. He noticed that the pictures of the ruins of the civilization, ancient corpse, angry crowds and the burnt landscape were intriguing. The works in the collection have a twofold approach to these subjects: straightforwardly displaying twisted bodies and skulls and through mythological themes, metaphors and humor.

Tuominen limited his focus specifically to the imagery of death. He entered the keyword ”death” on the search engine of the collections and limited the search to etchings from the 17th century. When browsing the search results, the thumbnail pictures following each other seemed to form a story. The search function of the collections was like a strange anachronistic machine that was able to assemble a macabre narrative from the works in the archive. In the end, Tuominen selected three pictures from the hundreds of images, which served as the starting point for the works shown in the exhibition. The prints on display are exact reproductions made on the basis of the digital photographs of the originals: Tuominen drew the lines and dots of the images as vector graphics, which were traced with a computer-aided plotter onto a copper plate, from which they were printed on paper. The artistic process continued: The artist reshaped the structure of the images and cut and pasted the prints into collages.

Last summer, Tuominen visited Hamburger Kunsthalle in Hamburg and inquired if they could find the original prints that he was working with in their collections. Surprisingly, all three original prints were brought before him in the study room of the Kunsthalle. This viewing experience was significantly different. One could actually hold the prints encased in passepartout. The works were amazingly small, fragile-looking yellowish slips of paper. They had a musty smell. Despite this, the small prints in the study room were impressive, as they seemed to speak directly from the past. The installation in the front room of the exhibition at Galleria G is inspired by that experience. It includes a 100-year-old portfolio box from the Hamburger Kunsthalle.

Reproducing, modifying and presenting historical images in the context of today transforms narratives of the past. The topographical layering of found images, processes, printing papers, frames and even the gallery walls in the exhibition questions familiar ways of viewing artwork. The works in the exhibition invite the viewer to contemplate how the prints on display compare to today’s flow of shocking images on our screens – and also how can death be portrayed in an
image.

Tatu Tuominen (b. 1975) lives and works in Helsinki. His work deals with the relationship between printed image and memory. Tuominen received his Master’s degree in fine arts from The Academy of Fine Arts Helsinki in 2006 and works there now as the lecturer in printmaking. His work has been featured in 16 solo exhibitions and more than 50 group exhibitions in twelve different countries. Tuominen’s works have been exhibited, among others, at the Contemporary Art Museum Kiasma, MOCA Shanghai, the Finnish institute in Stockholm, Forum Box, SIC Gallery and the art museums of Pori, Jyväskylä, Lahti, Lapua and Rovaniemi. In recent years, Tuominen has also carried out several commissioned public artworks in the cities of Helsinki and Lahti.

The exhibition has been supported by The Finnish Cultural Foundation’s Ilta and Pentti Kaskipuro Fund.