Toimittaja Helen Korpak kirjoittaa artikkelissaan Berättelser om människans behov av berättelser Hufvudstadsbladetissa (HBL 14.1.2023) Tatu Tuomisen näyttelystä Death in All Fields, jonka hän sitoo temaattisesti yhteen samanaikaisen Haidi Motolan Esperia Ill: Haifa: Umm al-Gharib -näyttelyn kanssa.
“Kauniiden kuvien dekonstruoiminen on kirjaimellinen mutta tehokas tapa havainnollistaa pirstoutunutta nykymaailmaamme. – – Jopa kaikkein rajoitetuimmista aiheista löytyy suuria kysymyksiä.”
“Att dekonstruera fagra bilder är ett bokstavlig men fungerande sätt att illusträra vår splittrade samtida värld. – – Även i de mest avgränsade av ämnen finns de stora frågorna att finna.”
Toimittaja Harri Mäcklin suosittelee Helsingin Sanomien Kulttuurisivuilla Death In All Fields -näyttelyä (HS 15.1.2023):
Pysyvää ja muuttuvaa TATU TUOMISEN etsaukset näyttävät uusilta versioilta 1600-luvun taidegrafiikasta, mutta kyse on paljosta muustakin kuin pelkästä kopioinnista. Jäljittelemänsä kuvat Tuominen on löytänyt netistä ja valmistanut teoksensa tietokoneen avulla. Kuolemaa käsittelevien teosten aihe on ikiaikainen, mutta samalla näyttely kertoo tekniikan ja tiedonvälityksen kehityksestä.
Tatu Tuominen, Death in All Fields (After Wenceslaus Hollar II), 2022, etsaus, 36,4 x 30,8 cm, Photo Tatu Tuominen, 2022
TATU TUOMINEN: Death in All Fields 4.1.–29.1.2023 Galleria G, Pieni Roobertinkatu 10, Helsinki ti-pe 12–17 la-su 12–16
(in English below)
Death in All Fields täyttää Galleria G:n satoja vuosia vanhoilla kuoleman kuvilla. Mitä 1600-luvun historialliset grafiikanvedokset voivat kertoa meille tässä sodan ja ekokatastrofin ajassa? Kuvataiteilija Tatu Tuominen jäljensi ja painoi näyttelyynsä museoiden digitaalisista kokoelmista peräisin olevia neljäsataa vuotta vanhoja etsauksia. Katsoja näkee teokset tutkijasalin pöydällä grafiikan lehtinä, kehystettyinä teoksina gallerian seinällä sekä nettiselaimen esikatselukuvina.
Neljäsataa vuotta sitten ainoa tapa levittää visuaalista tietoa oli painaa kuva. Teksti ja painettu kuva hallitsivat tiedonvälitystä puoli vuosituhatta. Tässä mielessä nykyinen tapa katsoa kuvaa pääasiassa näytöltä on varsin tuore.
Kuvataiteilija Tatu Tuominen on muutaman vuoden ajan perehtynyt historialliseen taidegrafiikkaan kansainvälisten museoiden avoimissa digitaalisissa kokoelmissa. Hän huomasi, että kuvat sivilisaation raunioista, ammoisista kalmoista ja vihaisista ihmisjoukoista sekä poltetusta maisemasta puhuttelivat yllättävän paljon. Taideteokset lähestyvät näitä aiheita toisaalta suorasukaisesti vääntyneiden ruumiiden ja pääkallojen, toisaalta mytologisten teemojen, vertauskuvien ja huumorin kautta.
Tuominen rajasi huomionsa nimenomaan kuoleman kuvastoon. Hän kirjoitti kokoelmien hakukoneeseen asiasanaksi ”death” ja rajasi haun 1600-luvun etsauksiin. Hakutuloksia selatessa toisiaan seuraavat kuvat tuntuivat muodostavan tarinan. Kokoelmien hakutoiminto oli kuin outo anakronistinen kone, joka kykeni kokoamaan arkiston teoksista makaaberin narratiivin. Lopulta sadoista kuvista valikoitui kolme, jotka toimivat näyttelyn teosten lähtökohtana. Esillä olevat grafiikan vedokset ovat digitaalisen kuvan perusteella tehtyjä tarkkoja jäljennöksiä: Tuominen piirsi alkuperäisten kuvien viivat ja pisteet vektorigrafiikaksi, jonka uursi tietokoneavusteisella piirturilla kuparilaatalle, jolta ne painettiin paperille. Taiteellinen prosessi jatkui siten, että taiteilija muokkasi kuvien rakennetta ja leikkasi sekä liimasi vedoksia kollaaseiksi.
Kesällä Tuominen vieraili Hampurin taidehallissa ja tiedusteli, sattuisiko heidänkin kokoelmistaan löytymään näyttelyyn työstettyjä kuvia. Uskomatonta kyllä, paikan tutkijasalissa hänen eteensä tuotiin kaikki kolme alkuperäistä kuvaa. Katsomiskokemus oli ratkaisevasti erilainen. Passepartout’issa olevia vedoksia sai pidellä käsissään. Teokset olivat hämmästyttävän pieniä ja hauraan näköisiä kellertäviä paperilappusia. Ne tuoksuivat vienon ummehtuneelta. Tästä huolimatta tutkijasalin pienet kuvat olivat vaikuttavia, sillä ne tuntuivat puhuvan suoraan menneisyydestä. Galleria G:n näyttelyn etuhuoneessa oleva installaatio on tuon kokemuksen innoittama. Sen osana on Hampurin taidehallista peräisin oleva 100 vuotta vanha grafiikan säilytyskansio.
Historiallisten kuvien toisintaminen, muokkaaminen ja esittäminen tässä hetkessä muuntavat menneisyyden narratiiveja. Näyttelyssä lainattujen kuvien, prosessien, painopaperien, kehysten ja jopa gallerian seinien topografinen kerrostaminen kyseenalaistaa tuttuja tapoja katsoa kuvaa. Teokset kutsuvat katsojan pohtimaan, kuinka vedokset vertautuvat nykypäivän järkyttävään kuvavirtaan – ja myös sitä, miten kuolemaa voi ylipäätään esittää kuvina.
Tatu Tuominen (s. 1975) asuu ja työskentelee Helsingissä. Tuominen käsittelee teoksissaan painetun kuvan ja muistin välistä suhdetta. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2006 ja työskentelee siellä taidegrafiikan lehtorina. Tuominen on pitänyt 16 yksityisnäyttelyä ja yli 50 ryhmänäyttelyä kahdessatoista eri maassa. Tuomisen teoksia on ollut esillä muun muassa Nykytaiteen museo Kiasmassa, MOCA Shanghaissa, Suomen Tukholman instituutissa, Forum Boxissa, SIC Galleriassa ja Mäntän kuvataideviikoilla. Viime vuosina Tuominen on toteuttanut useita julkisia tilausteoksia Helsinkiin ja Lahteen.
Näyttely on toteutettu Suomen kulttuurirahaston Ilta ja Pentti Kaskipuron rahaston apurahan tuella.
—————————————-
TATU TUOMINEN: Death in All Fields Jan 1–29, 2023 Galleria G, Address: Pieni Roobertinkatu 10, Helsinki Tue–Fri, 12 am to 5 pm Sat–Sun 12 am to 4 pm
Death in All Fields fills Gallery G with imagery of death from the 17th century. What can historical prints tell us in this time of war and eco-catastrophe? For his exhibition visual artist Tatu Tuominen reproduced and printed four-hundred-year-old etchings from the online collections of museums. The viewer can see the works as prints on a study room table, as framed artwork on the gallery wall, and as thumbnails in a web browser.
Four hundred years ago, the only way to distribute visual information was to print an image. Text and printed images dominated dissemination of knowledge for half a millennium. In this sense, the current way of viewing images mainly on a screen is very recent.
For a few years, visual artist Tatu Tuominen has been browsing historical prints in the open digital collections of international museums. He noticed that the pictures of the ruins of the civilization, ancient corpse, angry crowds and the burnt landscape were intriguing. The works in the collection have a twofold approach to these subjects: straightforwardly displaying twisted bodies and skulls and through mythological themes, metaphors and humor.
Tuominen limited his focus specifically to the imagery of death. He entered the keyword ”death” on the search engine of the collections and limited the search to etchings from the 17th century. When browsing the search results, the thumbnail pictures following each other seemed to form a story. The search function of the collections was like a strange anachronistic machine that was able to assemble a macabre narrative from the works in the archive. In the end, Tuominen selected three pictures from the hundreds of images, which served as the starting point for the works shown in the exhibition. The prints on display are exact reproductions made on the basis of the digital photographs of the originals: Tuominen drew the lines and dots of the images as vector graphics, which were traced with a computer-aided plotter onto a copper plate, from which they were printed on paper. The artistic process continued: The artist reshaped the structure of the images and cut and pasted the prints into collages.
Last summer, Tuominen visited Hamburger Kunsthalle in Hamburg and inquired if they could find the original prints that he was working with in their collections. Surprisingly, all three original prints were brought before him in the study room of the Kunsthalle. This viewing experience was significantly different. One could actually hold the prints encased in passepartout. The works were amazingly small, fragile-looking yellowish slips of paper. They had a musty smell. Despite this, the small prints in the study room were impressive, as they seemed to speak directly from the past. The installation in the front room of the exhibition at Galleria G is inspired by that experience. It includes a 100-year-old portfolio box from the Hamburger Kunsthalle.
Reproducing, modifying and presenting historical images in the context of today transforms narratives of the past. The topographical layering of found images, processes, printing papers, frames and even the gallery walls in the exhibition questions familiar ways of viewing artwork. The works in the exhibition invite the viewer to contemplate how the prints on display compare to today’s flow of shocking images on our screens – and also how can death be portrayed in an image.
Tatu Tuominen (b. 1975) lives and works in Helsinki. His work deals with the relationship between printed image and memory. Tuominen received his Master’s degree in fine arts from The Academy of Fine Arts Helsinki in 2006 and works there now as the lecturer in printmaking. His work has been featured in 16 solo exhibitions and more than 50 group exhibitions in twelve different countries. Tuominen’s works have been exhibited, among others, at the Contemporary Art Museum Kiasma, MOCA Shanghai, the Finnish institute in Stockholm, Forum Box, SIC Gallery and the art museums of Pori, Jyväskylä, Lahti, Lapua and Rovaniemi. In recent years, Tuominen has also carried out several commissioned public artworks in the cities of Helsinki and Lahti.
The exhibition has been supported by The Finnish Cultural Foundation’s Ilta and Pentti Kaskipuro Fund.
Tatu Tuominen: detail of series A Fine Layer of Street Dust, 2022, serigraphy and street dust on paper, photo: Tatu Tuominen, 2022 (source photo Harri Ahola, 1979)
Kalasataman seripajan Paja galleria sijaitsee uuden asuinalueen työmaan laidalla, entisellä Sörnäisten teollisuusalueella. Alue oli laitakaupunkia vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta on nyt nopeasti muuttumassa osaksi Kalasataman keskustaa. Paja galleriassa 2.12. avautuva Tatu Tuomisen näyttely Hento kerros katupölyä tuo esiin Vanhankaupunginlahden rantojen teollista historiaa.
Tuomisen teoskokonaisuuden lähteenä on valokuvaaja Harri Aholan vuonna 1979 helikopterista ottama kuvasarja nuohoojasta, joka istuu kahareisin läheisen Kyläsaaren jätteenpolttolaitoksen korkean savupiipun reunalla ja katsoo suoraan kameraan. Kuvasarja on osa Helsingin kaupunginmuseon verkossa olevaa laajaa valokuvakokoelmaa. Savupiippu purettiin vuonna 1988, ja Kyläsaari on jäänyt kahden kasvavan asuinalueen väliin.
Näyttelyyn valitut kaksi kuvaa ovat samasta kohteesta, mutta otettu sekunnin kymmenesosien viiveellä toisistaan. Ne muodostavat tilaan kahden ruudun liikkuvan kuvan teoksen. Toinen kuvista heijastuu seinään 70-luvulta peräisin olevalta piirtoheittimeltä, johon se on kaiverrettu laserilla. Toisen kuvan kohdevalo poimii esiin näyttelytilasta. Se on hiekalla ja pölyllä painettu grafiikanvedos. Tomu on harjattu talteen Kyläsaarenkadulta läheltä vanhan jätteenpolttolaitoksen savupiipun tynkää. Ajatuksena on, että tuo tomu sisältää edelleen jossain muodossa jätteen polttamisesta muinoin syntynyttä karstaa. Tuntemattomaksi jäänyt nuohooja ja hävinnyt savupiippu elävät teoksessa edelleen.
Näyttely on parhaimmillaan klo 15.30 jälkeen hämärän laskeuduttua.
Avajaiset perjantaina 2.12. klo 17–19. Tervetuloa!
Tatu Tuominen Hento kerros katupölyä – A Fine Layer of Street Dust Paja galleria Kalasataman seripaja, Vanha talvitie 9, Helsinki 2.12.–29.12.2022 ma–pe 10–17 (Mon to Fri 10 a.m.–5 p.m.) ja la 17.12. klo 16–18 (and Sat Dec 17th 4–6 p.m.)
Paja gallery of Kalasataman seripaja screenprinting workshop is located beside the construction site of a new residential block, in the former Sörnäinen industrial area. In the first decade of the 21st century the area was still at edge of the populated city but is now rapidly becoming part of the center of Kalasatama. In Paja gallery Tatu Tuominen’s exhibition A Fine Layer of Street Dust is opening on December 2nd. Tuominen brings out the industrial history of the shores of Vanhankaupuginlahti.
The source images of Tuominen’s work is a series of photos taken by photographer Harri Ahola from a helicopter in 1979. They depict a chimney sweeper sitting astride on the rim of the tall chimney of the nearby Kyläsaari waste incineration plant and looking directly into the camera. The photo series is part of the Helsinki City Museum’s extensive online photo collection. The chimney was demolished in 1988, and now Kyläsaari is stuck between two growing residential areas.
The two pictures selected for the exhibition are of the same object, but shot with tenths of a second in between them. They form a two-frame moving image in the space. One of the images is reflected on the wall from a 70s overhead projector, on which it is engraved with a laser. The spotlight picks out the second picture in the exhibition space. It is a serigraphy printed with sand and dust. This grit has been collected from Kyläsaarenkatu near the chimney stub of the old waste incineration plant. The material still contains, in some form, particles of burned waste of the past. The unidentified chimney sweeper and the lost chimney still live on in the work.
The exhibition is at its best after 3:30 p.m., after dusk. Welcome!
Vernissage on Friday December 2nd 5–7 p.m. Welcome!
Näyttely on toteutettu Suomen kulttuurirahaston Ilta ja Pentti Kaskipuron rahaston apurahan tuella. The exhibition has been supported by The Finnish Cultural Foundation’s Ilta and Pentti Kaskipuro Fund.
Forum Box esittää Jussi Juurisen, Ari Pelkosen ja Tatu Tuomisen yhteisnäyttelyn Yksityiset arkistot 31.8.–24.9.2018.
Yksityiset arkistot -näyttelyn kolme taiteilijaa ovat kehittäneet suomalaista taidegrafiikkaa omilla tahoillaan yli kymmenen vuoden ajan. He ovat vaihtaneet ajatuksia taiteesta jo opiskeluajoista lähtien, mutta kyseessä on kolmikon ensimmäinen yhteisnäyttely.
Yksityiset arkistot käsittelee painettuun taiteeseen liittyviä kysymyksiä mutta ei väline-erityisellä tavalla: Teokset asettuvat välineidenväliselle alueelle painetun taiteen, maalauksen, prosessitaiteen, installaation, liikkuvan kuvan ja äänen keinoin. Teokset ottavat etäisyyttä kuvallisuuteen, ja sen sijaan painolaatan ja arkiston käsitteet nousevat näyttelyn keskiöön. Esitetään kysymys: Mitä uusia merkityksiä painettu taide saa juuri tästä hetkestä katsottuna?
Tatu Tuomisenteoksien lähtökohta on eräs modernia arkkitehtuuria käsittelevä kirja (The Future of Architecture Since 1889, Phaidon, 2012). Tuominen on käyttänyt kirjan sivuja teostensa lähdemateriaalina. Esillä on muun muassa sarja arkkitehtonisia kollaaseja, joiden taiteilijakehysten rakenteet rikkovat kuva-alan ja kehyksen välisen rajan. Tuomisen videoteoksessa kollaasien sivutuotteena syntynyt silppu, modernismin kuvat, leijuvat ja lipuvat katsojan ohi. Kaupunkisilpun ja musiikin kollaasi voisi olla jonkin kaukaisen tulevaisuuden arkisto elämänmuotomme jäänteistä. Entä mitä viestittää sykkivä piirtoheitin?
Ari Pelkosenootrauksen ja puupiirroksen keinoin toteutetussa teossarjassa käydään inhimillisen ja ei-inhimillisen sekä maalatun ja matriisiin kaiverretun rajaa. Ihmisen kuva purkautuu painolaatan pintaan. Videoprojektiosta ja kaiverretusta painolaatasta koostuvassa installaatiossa tekijä maalaa näyttämöllisen tilansa välillä auki ja välillä kiinni. Ennen painamisen keinot ovat olleet tapoja välittää ja luokitella informaatiota. Pelkosella ne ovat tapoja välittää toisenlaista tietoa, sellaista joka on arkistoitu kohtaan ”Henkilökohtaista.”
Jussi Juurisenteoskokonaisuudessa käsitellään originaaligrafiikan arkistoa: Rajatut editiot korvaa laattasarjojen työstö ja mahdollinen ”ääretön” määrä vedosvariaatiota. Juurisen animaatioteokseen koodattu algoritmi arpoo sattumanvaraisesti kuvavariaatioita viereisessä arkistokaapissa olevien painolaattojen kuvioista. Jos katsoja haluaisi nähdä jokaisen eri variaation, teoksen ääressä kuluisi yli 8000 vuotta. Tuo aika ei ole ääretön, mutta vie ihmisyksilön kuvittelukyvyn tuollepuolen.
Näyttelyn teoksia määrittelevät niiden tekeminen itsessään, materiaaliset ominaisuudet ja sattuma. Digitalisoituneen maailman hetkellisten sähköisten kuvien sijaan Yksityiset arkistot tarjoaa aineellisuutta, analogisuutta ja mahdollisuuden kohdata teos kasvokkain. Arkisto on muistin jatke. Ajassa jossa painettu sana ja kuva ovat tiedonvälityksellisessä mielessä korvattavissa, ne siirtyvät yksityisen alueelle.
Jussi Juurinen(s. 1976) on vantaalainen kuvataiteilija. Juurisen työskentelyn lähtökohtana on puupiirrostekniikka ja hänen teoksensa ovat tilallisia kokonaisuuksia. Juurinen on valmistunut Aalto-yliopistosta vuonna 2011 ja toimii lehtorina Pekka Halosen akatemiassa. Hänen töitään on ollut esillä Lahden, Riihimäen, Hyvinkään ja Lapuan taidemuseoissa, Helsingin taidehallissa, Seinäjoen taidehallissa ja Mäntän Kuvataideviikoilla. Yksityisnäyttelyitä Juurisella on ollut muun muassa Porvoon taidehallissa, Galleria G:ssä ja Galleria Koneessa. Juurisen teoksia on muun muassa Suomen valtion, Vantaan sekä Jyväskylän taidemuseon, Kuvataideakatemian ja Kätilöopiston sairaalan kokoelmissa. Juurinen on ollut ehdokkaana Queen Sonja Print Award -palkinnon saajaksi 2016.
Ari Pelkonen(s. Porissa 1978) on tunnettu teoksistaan, joissa yhdistyy maalaus ja taidegrafiikan puupiirros. Pelkonen on valmistunut Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi 2007 ja hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2012. Pelkonen on pitänyt yksityisnäyttelyitä muuan muassa Galleria AMAssa ja Tampereen taidemuseossa. Hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa Aboa Vetus & Ars Novassa, Galleria Kunstverketissä Oslossa, Western Exhibition -galleriassa Chicagossa sekä Jyväskylän, Vantaan ja Salon taidemuseoissa. Pelkosen teoksia on mm. Nykytaiteen museo Kiasman, Suomen valtion, Saastamoisen säätiön, Jenny ja Antti Wihurin säätiön, Paulon säätiön ja useiden suomalaisten taidemuseoiden kokoelmissa.
Tatu Tuominen(s. 1975) on helsinkiläinen kuvataiteilija, jonka teokset käsittelevät arkkitehtuuria, asumisen ideaaleja ja muistia. Työskentelyssään hän käyttää grafiikkaa, videota, installaatioita, maalauksia ja piirustuksia. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2006 ja opettaa siellä nykyään taidegrafiikan lehtorina. Hän on esiintynyt useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä: Nykytaiteen museo Kiasmassa, Lahden, Rovaniemen ja Lapuan taidemuseoissa, TR1 Taidehallissa Tampereella, MOCA Shanghaissa, Constellation Studiossa Lincolnissa Yhdysvalloissa ja HilbertRaumissa Berliinissä. Tuomisen teoksia on muun muassa Nykytaiteen museo Kiasman, Suomen valtion, HAM Helsingin taidemuseon ja Ranskan kansalliskirjaston kokoelmissa.
Näyttelyä ovat tukeneet Alfred Kordelinin säätiö ja AVEK
—–
Printed Image Shifts into the Private Realm
Forum Box presents Private Archives – a joint exhibition by Jussi Juurinen, Ari Pelkonen and Tatu Tuominen 31 August – 24 September 2018.
Jussi Juurinen, Ari Pelkonen and Tatu Tuominen have been developing Finnish printmaking individually for more than ten years. While they have been exchanging ideas ever since they attended art school together, Private Archives is their first joint exhibition.
Private Archivesgrapples with issues of printed matter but not with a medium-specific approach. The work situates itself in an intermedial space among printed matter, painting, process art, installation, moving image and sound. By creating distance from the image itself, the works come together to evoke concepts of matrix and archive. The exhibition poses a question: What new meanings does printed matter convey when viewed from here and now?
The starting point of the work by Tatu Tuominenis a book on modern architecture (The Future of Architecture Since 1889, Phaidon, 2012). Tuominen uses the pages of the book as source material. Items on display include a series of architectural collages which intrude on the boundary between image and frame. In Tuominen’s video which accompanies the collage series, the image shred of modernism, hover and float past the viewer. The urban debris and sound collage could be seen as an archive of our way of life viewed from the far future. And what does the pulsating overhead projector communicate?
In Ari Pelkonen’sseries of work he treads the boundary between humane and inhumane – between painted and carved in matrix. Executed by means of graining and woodcut, the image of man unravels into the surface of a block of birch veneer. In an installation comprised of a video projection and a woodblock, the auteur paints a stage-like space which is sometimes open, sometimes closed. In the past, printing has served as a means to disseminate knowledge and classify information. Pelkonen uses these means to disseminate another type of information: that which is filed under “Private.”
Jussi Juurinen’sbody of work deals with the archive of original print: The limited editions are substituted by milling a series of blocks and possible “infinite” amount of print variations. The algorithm coded within Juurinen’s animation work draws on arbitrary variations of images from the patterns of woodblocks stored in an archival cabinet also on display. If the viewer wishes to see each variant, they would have to spend over 8000 years beside the piece. That stint is not infinite but borders the limits of our imagination.
The work in the exhibition is defined by the actual making of it, the qualities of the material and chance. Instead of the ephemeral images provided by our digitalized world, Private Archivesoffers materiality, the analogue and a possibility to have a face-to-face encounter with the artwork. In an era where the printed word and image can be fleeting and disturbingly impersonal, these works ask the viewer to occupy a private, sensual space.
Jussi Juurinen (b. 1976) is a visual artist living in Vantaa. The technique of woodcut is the starting point of Juurinen’s practise, although his pieces are spatial entities. Juurinen has graduated from Aalto University in 2011 and works as a Lecturer in Vocational College of Pekka Halonen. His work has been featured in Lahti, Riihimäki, Hyvinkää and Lapua Art Museums, Kunsthalle Helsinki, Seinäjoki Art Hall and Mänttä Art Festival. Juurinen has had solo exhibitions in Porvoo Art Hall, Galleria G and Galleria Kone. His works are featured in collections of numerous institutions such as The Finnish State Art Collection, Vantaa and Jyväskylä Art Museum, Finnish Academy of Fine Arts and Kätilöopisto Maternity Hospital. Juurinen was nominated as a candidate for Queen Sonja Print Award in 2016.
Ari Pelkonen (b. 1878 in Pori) is known for his work that brings together painting and woodcut printmaking. Pelkonen gratuated as a Master of Fine arts from the Finnish Academy of Fine Arts in 2007 and he was nominated The Young Artist of the Year 2012. Pelkonen has had solo exhibitions in Galleria AMA and Tampere Art Museum among other venues. His works have been featured in Aboa Vetus & Ars Nova, Galleria Kunstverket in Oslo, Western Exhibition Gallery in Chicago and in Jyväskylä, Vantaa and Salo Art Museums. His work is featured in collections of institutions such as Kiasma Contemporary Art Museum, The Finnish State Art Collection, Saastamoinen Foundation, Jenny and Antti Wihuri Foundation, The Paulo Foundation and in the collections of several Finnish Museums.
Tatu Tuominen (b. 1975) is a visual artist from Helsinki. His work addresses architecture, ideals of living and memory. In his practice he uses different media: printmaking, video, installations, painting and drawing. He graduated as Master of Fine Arts from The Finnish Academy of Fine Arts in 2006 and works there currently as the Lecturer in Printmaking. His work has been featured in solo and group exhibitions in numerous institutions such as Kiasma Contemporary Art Museum; Lahti, Rovaniemi and Lapua Art Museums; MOCA Shanghai; TR1 Kunsthalle in Tampere; Constellation Studios in Lincoln, USA and HilbertRaum in Berlin. His work is featured in collections of institutions such as Kiasma Contemporary Art Museum, The Finnish State Art Collection, HAM Helsinki Art Museum and The National Library of France.
Minna Suoniemi: Still from video “Metropolis”, 2017; Photo: Minna Suoniemi
“Shadows of Tomorrow” Galleria Huuto @ HilbertRaum, 30.9. – 8.10.2017
with Mikko Kallio, Pasi Mälkiä, Minna Suoniemi, Tatu Tuominen and Marja Viitahuhta
Opening on Friday 29th September 6 – 10 pm. Welcome!
HilbertRaum, Reuterstr. 31, 12047 Berlin
How do we imagine the future in an era of globalization of media, arrival of climate change and prolonged conflicts? How can the city function as a place for non-commercial activity or as material for visual play? How do recognisable forms and stories get constructed, torn apart and re-imagined in collage, montage, text and sculpture?
Shadows of Tomorrow is a group exhibition by five artists from Galleria Huuto, Helsinki, Finland. The works in the exhibition are videos, collages and sculptures. They refer to other works, other materials, other entities, other images. They are formations of personal notions and imaginations of what could be, they merge together materials that initially may seem unfit. In comparison to a single coherent illusory image, hybridising seemingly unrelated elements appears as a suitable way to represent the uncharted future.
Shadows of Tomorrow is also a part of an artist-run exchange project and collaboration between Galleria Huuto, Helsinki and HilbertRaum, Berlin as well as a counterpart to an exhibition ”No Net Working” held in Galleria Huuto last May by artists David Benforado, Kuno Ebert, Hannah van Ginkel, Daniel Wiesenfeld and Clemens Wilhelm.
This exchange strengthens and broadens networks of artists between Finland and Germany and functions as a platform for sharing experiences of managing artist-run and non-profit galleries showcasing contemporary art in its various forms.
“Shadows of Tomorrow” Galleria Huuto @ HilbertRaum, 30.9. – 8.10.20177
Mikko Kallio, Pasi Mälkiä, Minna Suoniemi, Tatu Tuominen ja Marja Viitahuhta
Avajaiset perjantaina 29.9. klo 18 – 22. Tervetuloa!
HilbertRaum, Reuterstr. 31, 12047 Berlin
Millaiseksi kuvittelemme tulevaisuuden aikana, jota määrittävät median globalisoituminen, ilmastonmuutos ja pitkittyneet konfliktit? Miten kaupunki voi toimia epäkaupallisena tilana tai visuaalisen leikin materiaalina? Miten tarinoita tai muotoja voi koota, hajottaa ja kuvitella uudestaan kollaasin, montaasin, tekstin ja kuvanveiston keinoin?
Shadows of Tomorrow on viiden Galleria Huudon jäsentaiteilijan yhteisnäyttely, jossa on esillä videoita, kollaaseja ja veistoksia. Teokset viittaavat toisiin teoksiin, materiaaleihin, kokonaisuuksiin ja kuviin. Teokset ovat muotoutumia henkilökohtaisista havainnoista ja kuvitelmista, sekä yhteensulautumia aineksista, jotka saattavat ensin vaikuttaa eriparisilta. Näennäisen yhteensopimattomien osien liittäminen toisiinsa näyttäytyy parempana keinona kuvata kartoittamatonta tulevaisuutta kuin yksittäinen, koherentti, illusorinen kuva.
Shadows of Tomorrow on helsinkiläisen Galleria Huudon ja berliiniläisen HilbertRaumin välinen yhteistyö ja vastapari näyttelylle ”No Net Working”, joka pidettiin Galleria Huudossa viime toukokuussa. Näyttelyssä oli esillä David Benforadon, Kuno Ebertin, Hannah van Ginkelin, Daniel Wiesenfeldin ja Clemens Wilhelmin teoksia.
Näyttelyvaihto vahvistaa ja laajentaa suomalaisten ja saksalaisten taiteilijoiden välisiä verkostoja. Samalla se toimii keskustelualustana, jonka avulla voidaan jakaa tietoa, kokemuksia ja ajatuksia liittyen taiteilijavetoisten ja voittoa tavoittelemattomien taidetilojen ylläpitoon sekä monimuotoisen ja ajankohtaisen nykytaiteen esilletuomiseen.
In Porvoo Triennal Tatu Tuominen presents his collage series “Studying Modern Architecture with a Knife” and video installation “Standing in the Ruins”. The work deals with issues of modernist architecture and the ideals of living – and how modern architecture is presented in photography: as perfect, complete and without any human presence.
The collage series is made by cutting and gluing pages of architecture books. The video is made by shooting paper scrap, the by-product of the collage series. By reorganizing the mismatched cut-outs Tuominen makes new representations of architecture, new meanings and images of cities that could have been.
I’m very happy to have my work featured in the exhibition and artists’ book “Metropolis & Invisible Cities” at Contellation Studios; Lincoln, Nebraska, USA
October 21 – December 21, 2016
You are welcome this Friday, October 21, 6 – 8 pm for the opening reception of the book arts exhibition: Metropolis & Invisible Cities.
“Over 200 artists from across the USA and the globe have contributed a folio page to construct a new leporello book inspired by Invisible Cities, the novel by Italo Calvino. Additional artists books will be included.
Metropolis is a handmade book venture in a spectrum of printmaking processed by artists from around the world, created in 2014, including two from Constellation Studios. The theme speaks to the broad contemporary urban experience and extends to the idea of the network of communication possible today. This book has been shown throughout Europe, in Brazil and Washington DC, and now premiering in the mid-west!”
(English below)
