Toimittaja Helen Korpak kirjoittaa artikkelissaan Berättelser om människans behov av berättelser Hufvudstadsbladetissa (HBL 14.1.2023) Tatu Tuomisen näyttelystä Death in All Fields, jonka hän sitoo temaattisesti yhteen samanaikaisen Haidi Motolan Esperia Ill: Haifa: Umm al-Gharib -näyttelyn kanssa.
“Kauniiden kuvien dekonstruoiminen on kirjaimellinen mutta tehokas tapa havainnollistaa pirstoutunutta nykymaailmaamme. – – Jopa kaikkein rajoitetuimmista aiheista löytyy suuria kysymyksiä.”
“Att dekonstruera fagra bilder är ett bokstavlig men fungerande sätt att illusträra vår splittrade samtida värld. – – Även i de mest avgränsade av ämnen finns de stora frågorna att finna.”
Toimittaja Harri Mäcklin suosittelee Helsingin Sanomien Kulttuurisivuilla Death In All Fields -näyttelyä (HS 15.1.2023):
Pysyvää ja muuttuvaa TATU TUOMISEN etsaukset näyttävät uusilta versioilta 1600-luvun taidegrafiikasta, mutta kyse on paljosta muustakin kuin pelkästä kopioinnista. Jäljittelemänsä kuvat Tuominen on löytänyt netistä ja valmistanut teoksensa tietokoneen avulla. Kuolemaa käsittelevien teosten aihe on ikiaikainen, mutta samalla näyttely kertoo tekniikan ja tiedonvälityksen kehityksestä.
TATU TUOMINEN: Death in All Fields 4.1.–29.1.2023 Galleria G, Pieni Roobertinkatu 10, Helsinki ti-pe 12–17 la-su 12–16
(in English below)
Death in All Fields täyttää Galleria G:n satoja vuosia vanhoilla kuoleman kuvilla. Mitä 1600-luvun historialliset grafiikanvedokset voivat kertoa meille tässä sodan ja ekokatastrofin ajassa? Kuvataiteilija Tatu Tuominen jäljensi ja painoi näyttelyynsä museoiden digitaalisista kokoelmista peräisin olevia neljäsataa vuotta vanhoja etsauksia. Katsoja näkee teokset tutkijasalin pöydällä grafiikan lehtinä, kehystettyinä teoksina gallerian seinällä sekä nettiselaimen esikatselukuvina.
Neljäsataa vuotta sitten ainoa tapa levittää visuaalista tietoa oli painaa kuva. Teksti ja painettu kuva hallitsivat tiedonvälitystä puoli vuosituhatta. Tässä mielessä nykyinen tapa katsoa kuvaa pääasiassa näytöltä on varsin tuore.
Kuvataiteilija Tatu Tuominen on muutaman vuoden ajan perehtynyt historialliseen taidegrafiikkaan kansainvälisten museoiden avoimissa digitaalisissa kokoelmissa. Hän huomasi, että kuvat sivilisaation raunioista, ammoisista kalmoista ja vihaisista ihmisjoukoista sekä poltetusta maisemasta puhuttelivat yllättävän paljon. Taideteokset lähestyvät näitä aiheita toisaalta suorasukaisesti vääntyneiden ruumiiden ja pääkallojen, toisaalta mytologisten teemojen, vertauskuvien ja huumorin kautta.
Tuominen rajasi huomionsa nimenomaan kuoleman kuvastoon. Hän kirjoitti kokoelmien hakukoneeseen asiasanaksi ”death” ja rajasi haun 1600-luvun etsauksiin. Hakutuloksia selatessa toisiaan seuraavat kuvat tuntuivat muodostavan tarinan. Kokoelmien hakutoiminto oli kuin outo anakronistinen kone, joka kykeni kokoamaan arkiston teoksista makaaberin narratiivin. Lopulta sadoista kuvista valikoitui kolme, jotka toimivat näyttelyn teosten lähtökohtana. Esillä olevat grafiikan vedokset ovat digitaalisen kuvan perusteella tehtyjä tarkkoja jäljennöksiä: Tuominen piirsi alkuperäisten kuvien viivat ja pisteet vektorigrafiikaksi, jonka uursi tietokoneavusteisella piirturilla kuparilaatalle, jolta ne painettiin paperille. Taiteellinen prosessi jatkui siten, että taiteilija muokkasi kuvien rakennetta ja leikkasi sekä liimasi vedoksia kollaaseiksi.
Kesällä Tuominen vieraili Hampurin taidehallissa ja tiedusteli, sattuisiko heidänkin kokoelmistaan löytymään näyttelyyn työstettyjä kuvia. Uskomatonta kyllä, paikan tutkijasalissa hänen eteensä tuotiin kaikki kolme alkuperäistä kuvaa. Katsomiskokemus oli ratkaisevasti erilainen. Passepartout’issa olevia vedoksia sai pidellä käsissään. Teokset olivat hämmästyttävän pieniä ja hauraan näköisiä kellertäviä paperilappusia. Ne tuoksuivat vienon ummehtuneelta. Tästä huolimatta tutkijasalin pienet kuvat olivat vaikuttavia, sillä ne tuntuivat puhuvan suoraan menneisyydestä. Galleria G:n näyttelyn etuhuoneessa oleva installaatio on tuon kokemuksen innoittama. Sen osana on Hampurin taidehallista peräisin oleva 100 vuotta vanha grafiikan säilytyskansio.
Historiallisten kuvien toisintaminen, muokkaaminen ja esittäminen tässä hetkessä muuntavat menneisyyden narratiiveja. Näyttelyssä lainattujen kuvien, prosessien, painopaperien, kehysten ja jopa gallerian seinien topografinen kerrostaminen kyseenalaistaa tuttuja tapoja katsoa kuvaa. Teokset kutsuvat katsojan pohtimaan, kuinka vedokset vertautuvat nykypäivän järkyttävään kuvavirtaan – ja myös sitä, miten kuolemaa voi ylipäätään esittää kuvina.
Tatu Tuominen (s. 1975) asuu ja työskentelee Helsingissä. Tuominen käsittelee teoksissaan painetun kuvan ja muistin välistä suhdetta. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2006 ja työskentelee siellä taidegrafiikan lehtorina. Tuominen on pitänyt 16 yksityisnäyttelyä ja yli 50 ryhmänäyttelyä kahdessatoista eri maassa. Tuomisen teoksia on ollut esillä muun muassa Nykytaiteen museo Kiasmassa, MOCA Shanghaissa, Suomen Tukholman instituutissa, Forum Boxissa, SIC Galleriassa ja Mäntän kuvataideviikoilla. Viime vuosina Tuominen on toteuttanut useita julkisia tilausteoksia Helsinkiin ja Lahteen.
Näyttely on toteutettu Suomen kulttuurirahaston Ilta ja Pentti Kaskipuron rahaston apurahan tuella.
—————————————-
TATU TUOMINEN: Death in All Fields Jan 1–29, 2023 Galleria G, Address: Pieni Roobertinkatu 10, Helsinki Tue–Fri, 12 am to 5 pm Sat–Sun 12 am to 4 pm
Death in All Fields fills Gallery G with imagery of death from the 17th century. What can historical prints tell us in this time of war and eco-catastrophe? For his exhibition visual artist Tatu Tuominen reproduced and printed four-hundred-year-old etchings from the online collections of museums. The viewer can see the works as prints on a study room table, as framed artwork on the gallery wall, and as thumbnails in a web browser.
Four hundred years ago, the only way to distribute visual information was to print an image. Text and printed images dominated dissemination of knowledge for half a millennium. In this sense, the current way of viewing images mainly on a screen is very recent.
For a few years, visual artist Tatu Tuominen has been browsing historical prints in the open digital collections of international museums. He noticed that the pictures of the ruins of the civilization, ancient corpse, angry crowds and the burnt landscape were intriguing. The works in the collection have a twofold approach to these subjects: straightforwardly displaying twisted bodies and skulls and through mythological themes, metaphors and humor.
Tuominen limited his focus specifically to the imagery of death. He entered the keyword ”death” on the search engine of the collections and limited the search to etchings from the 17th century. When browsing the search results, the thumbnail pictures following each other seemed to form a story. The search function of the collections was like a strange anachronistic machine that was able to assemble a macabre narrative from the works in the archive. In the end, Tuominen selected three pictures from the hundreds of images, which served as the starting point for the works shown in the exhibition. The prints on display are exact reproductions made on the basis of the digital photographs of the originals: Tuominen drew the lines and dots of the images as vector graphics, which were traced with a computer-aided plotter onto a copper plate, from which they were printed on paper. The artistic process continued: The artist reshaped the structure of the images and cut and pasted the prints into collages.
Last summer, Tuominen visited Hamburger Kunsthalle in Hamburg and inquired if they could find the original prints that he was working with in their collections. Surprisingly, all three original prints were brought before him in the study room of the Kunsthalle. This viewing experience was significantly different. One could actually hold the prints encased in passepartout. The works were amazingly small, fragile-looking yellowish slips of paper. They had a musty smell. Despite this, the small prints in the study room were impressive, as they seemed to speak directly from the past. The installation in the front room of the exhibition at Galleria G is inspired by that experience. It includes a 100-year-old portfolio box from the Hamburger Kunsthalle.
Reproducing, modifying and presenting historical images in the context of today transforms narratives of the past. The topographical layering of found images, processes, printing papers, frames and even the gallery walls in the exhibition questions familiar ways of viewing artwork. The works in the exhibition invite the viewer to contemplate how the prints on display compare to today’s flow of shocking images on our screens – and also how can death be portrayed in an image.
Tatu Tuominen (b. 1975) lives and works in Helsinki. His work deals with the relationship between printed image and memory. Tuominen received his Master’s degree in fine arts from The Academy of Fine Arts Helsinki in 2006 and works there now as the lecturer in printmaking. His work has been featured in 16 solo exhibitions and more than 50 group exhibitions in twelve different countries. Tuominen’s works have been exhibited, among others, at the Contemporary Art Museum Kiasma, MOCA Shanghai, the Finnish institute in Stockholm, Forum Box, SIC Gallery and the art museums of Pori, Jyväskylä, Lahti, Lapua and Rovaniemi. In recent years, Tuominen has also carried out several commissioned public artworks in the cities of Helsinki and Lahti.
The exhibition has been supported by The Finnish Cultural Foundation’s Ilta and Pentti Kaskipuro Fund.