Menu
menu

(English below)

Painettu kuva liikkuu yksityiselle alueelle

Forum Box esittää Jussi Juurisen, Ari Pelkosen ja Tatu Tuomisen yhteisnäyttelyn Yksityiset arkistot 31.8.–24.9.2018.

Yksityiset arkistot -näyttelyn kolme taiteilijaa ovat kehittäneet suomalaista taidegrafiikkaa omilla tahoillaan yli kymmenen vuoden ajan. He ovat vaihtaneet ajatuksia taiteesta jo opiskeluajoista lähtien, mutta kyseessä on kolmikon ensimmäinen yhteisnäyttely.

Yksityiset arkistot käsittelee painettuun taiteeseen liittyviä kysymyksiä mutta ei väline-erityisellä tavalla: Teokset asettuvat välineidenväliselle alueelle painetun taiteen, maalauksen, prosessitaiteen, installaation, liikkuvan kuvan ja äänen keinoin. Teokset ottavat etäisyyttä kuvallisuuteen, ja sen sijaan painolaatan ja arkiston käsitteet nousevat näyttelyn keskiöön. Esitetään kysymys: Mitä uusia merkityksiä painettu taide saa juuri tästä hetkestä katsottuna?

Tatu Tuomisenteoksien lähtökohta on eräs modernia arkkitehtuuria käsittelevä kirja (The Future of Architecture Since 1889, Phaidon, 2012). Tuominen on käyttänyt kirjan sivuja teostensa lähdemateriaalina. Esillä on muun muassa sarja arkkitehtonisia kollaaseja, joiden taiteilijakehysten rakenteet rikkovat kuva-alan ja kehyksen välisen rajan. Tuomisen videoteoksessa kollaasien sivutuotteena syntynyt silppu, modernismin kuvat, leijuvat ja lipuvat katsojan ohi. Kaupunkisilpun ja musiikin kollaasi voisi olla jonkin kaukaisen tulevaisuuden arkisto elämänmuotomme jäänteistä. Entä mitä viestittää sykkivä piirtoheitin?

Ari Pelkosenootrauksen ja puupiirroksen keinoin toteutetussa teossarjassa käydään inhimillisen ja ei-inhimillisen sekä maalatun ja matriisiin kaiverretun rajaa. Ihmisen kuva purkautuu painolaatan pintaan. Videoprojektiosta ja kaiverretusta painolaatasta koostuvassa installaatiossa tekijä maalaa näyttämöllisen tilansa välillä auki ja välillä kiinni. Ennen painamisen keinot ovat olleet tapoja välittää ja luokitella informaatiota. Pelkosella ne ovat tapoja välittää toisenlaista tietoa, sellaista joka on arkistoitu kohtaan ”Henkilökohtaista.”

Jussi Juurisenteoskokonaisuudessa käsitellään originaaligrafiikan arkistoa: Rajatut editiot korvaa laattasarjojen työstö ja mahdollinen ”ääretön” määrä vedosvariaatiota. Juurisen animaatioteokseen koodattu algoritmi arpoo sattumanvaraisesti kuvavariaatioita viereisessä arkistokaapissa olevien painolaattojen kuvioista. Jos katsoja haluaisi nähdä jokaisen eri variaation, teoksen ääressä kuluisi yli 8000 vuotta. Tuo aika ei ole ääretön, mutta vie ihmisyksilön kuvittelukyvyn tuollepuolen.

Näyttelyn teoksia määrittelevät niiden tekeminen itsessään, materiaaliset ominaisuudet ja sattuma. Digitalisoituneen maailman hetkellisten sähköisten kuvien sijaan Yksityiset arkistot tarjoaa aineellisuutta, analogisuutta ja mahdollisuuden kohdata teos kasvokkain. Arkisto on muistin jatke. Ajassa jossa painettu sana ja kuva ovat tiedonvälityksellisessä mielessä korvattavissa, ne siirtyvät yksityisen alueelle.

 

Lataa pressikuvat tästä

Tulevat arkistot -julkaisu on saatavilla näyttelystä. Lue Inkamaija Iitiän teksti tästä.

page1image19952
 Taiteilijoista

Jussi Juurinen(s. 1976) on vantaalainen kuvataiteilija. Juurisen työskentelyn lähtökohtana on puupiirrostekniikka ja hänen teoksensa ovat tilallisia kokonaisuuksia. Juurinen on valmistunut Aalto-yliopistosta vuonna 2011 ja toimii lehtorina Pekka Halosen akatemiassa. Hänen töitään on ollut esillä Lahden, Riihimäen, Hyvinkään ja Lapuan taidemuseoissa, Helsingin taidehallissa, Seinäjoen taidehallissa ja Mäntän Kuvataideviikoilla. Yksityisnäyttelyitä Juurisella on ollut muun muassa Porvoon taidehallissa, Galleria G:ssä ja Galleria Koneessa. Juurisen teoksia on muun muassa Suomen valtion, Vantaan sekä Jyväskylän taidemuseon, Kuvataideakatemian ja Kätilöopiston sairaalan kokoelmissa. Juurinen on ollut ehdokkaana Queen Sonja Print Award -palkinnon saajaksi 2016.

www.jussijuurinen.com

Ari Pelkonen(s. Porissa 1978) on tunnettu teoksistaan, joissa yhdistyy maalaus ja taidegrafiikan puupiirros. Pelkonen on valmistunut Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi 2007 ja hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2012. Pelkonen on pitänyt yksityisnäyttelyitä muuan muassa Galleria AMAssa ja Tampereen taidemuseossa. Hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa Aboa Vetus & Ars Novassa, Galleria Kunstverketissä Oslossa, Western Exhibition -galleriassa Chicagossa sekä Jyväskylän, Vantaan ja Salon taidemuseoissa. Pelkosen teoksia on mm. Nykytaiteen museo Kiasman, Suomen valtion, Saastamoisen säätiön, Jenny ja Antti Wihurin säätiön, Paulon säätiön ja useiden suomalaisten taidemuseoiden kokoelmissa.

www.aripelkonen.com

Tatu Tuominen(s. 1975) on helsinkiläinen kuvataiteilija, jonka teokset käsittelevät arkkitehtuuria, asumisen ideaaleja ja muistia. Työskentelyssään hän käyttää grafiikkaa, videota, installaatioita, maalauksia ja piirustuksia. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2006 ja opettaa siellä nykyään taidegrafiikan lehtorina. Hän on esiintynyt useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä: Nykytaiteen museo Kiasmassa, Lahden, Rovaniemen ja Lapuan taidemuseoissa, TR1 Taidehallissa Tampereella, MOCA Shanghaissa, Constellation Studiossa Lincolnissa Yhdysvalloissa ja HilbertRaumissa Berliinissä. Tuomisen teoksia on muun muassa Nykytaiteen museo Kiasman, Suomen valtion, HAM Helsingin taidemuseon ja Ranskan kansalliskirjaston kokoelmissa.

www.tatutuominen.com

Näyttelyä ovat tukeneet Alfred Kordelinin säätiö ja AVEK

—–

Printed Image Shifts into the Private Realm

Forum Box presents Private Archives – a joint exhibition by Jussi Juurinen, Ari Pelkonen and Tatu Tuominen
31 August – 24 September 2018.

Jussi Juurinen, Ari Pelkonen and Tatu Tuominen have been developing Finnish printmaking individually for more than ten years. While they have been exchanging ideas ever since they attended art school together, Private Archives is their first joint exhibition.

Private Archivesgrapples with issues of printed matter but not with a medium-specific approach. The work situates itself in an intermedial space among printed matter, painting, process art, installation, moving image and sound. By creating distance from the image itself, the works come together to evoke concepts of matrix and archive. The exhibition poses a question: What new meanings does printed matter convey when viewed from here and now?

The starting point of the work by Tatu Tuominenis a book on modern architecture (The Future of Architecture Since 1889, Phaidon, 2012). Tuominen uses the pages of the book as source material. Items on display include a series of architectural collages which intrude on the boundary between image and frame. In Tuominen’s video which accompanies the collage series, the image shred of modernism, hover and float past the viewer. The urban debris and sound collage could be seen as an archive of our way of life viewed from the far future. And what does the pulsating overhead projector communicate?

In Ari Pelkonen’sseries of work he treads the boundary between humane and inhumane – between painted and carved in matrix. Executed by means of graining and woodcut, the image of man unravels into the surface of a block of birch veneer. In an installation comprised of a video projection and a woodblock, the auteur paints a stage-like space which is sometimes open, sometimes closed. In the past, printing has served as a means to disseminate knowledge and classify information. Pelkonen uses these means to disseminate another type of information: that which is filed under “Private.”

Jussi Juurinen’sbody of work deals with the archive of original print: The limited editions are substituted by milling a series of blocks and possible “infinite” amount of print variations. The algorithm coded within Juurinen’s animation work draws on arbitrary variations of images from the patterns of woodblocks stored in an archival cabinet also on display. If the viewer wishes to see each variant, they would have to spend over 8000 years beside the piece. That stint is not infinite but borders the limits of our imagination.

The work in the exhibition is defined by the actual making of it, the qualities of the material and chance. Instead of the ephemeral images provided by our digitalized world, Private Archivesoffers materiality, the analogue and a possibility to have a face-to-face encounter with the artwork. In an era where the printed word and image can be fleeting and disturbingly impersonal, these works ask the viewer to occupy a private, sensual space.

The publication Future Archives is available at the exhibition. Read the text by Inkamaija Iitiä here.

About the artists

Jussi Juurinen (b. 1976) is a visual artist living in Vantaa. The technique of woodcut is the starting point of Juurinen’s practise, although his pieces are spatial entities. Juurinen has graduated from Aalto University in 2011 and works as a Lecturer in Vocational College of Pekka Halonen. His work has been featured in Lahti, Riihimäki, Hyvinkää and Lapua Art Museums, Kunsthalle Helsinki, Seinäjoki Art Hall and Mänttä Art Festival. Juurinen has had solo exhibitions in Porvoo Art Hall, Galleria G and Galleria Kone. His works are featured in collections of numerous institutions such as The Finnish State Art Collection, Vantaa and Jyväskylä Art Museum, Finnish Academy of Fine Arts and Kätilöopisto Maternity Hospital. Juurinen was nominated as a candidate for Queen Sonja Print Award in 2016.

Website of Jussi Juurinen

 

Ari Pelkonen (b. 1878 in Pori) is known for his work that brings together painting and woodcut printmaking. Pelkonen gratuated as a Master of Fine arts from the Finnish Academy of Fine Arts in 2007 and he was nominated The Young Artist of the Year 2012. Pelkonen has had solo exhibitions in Galleria AMA and Tampere Art Museum among other venues. His works have been featured in Aboa Vetus & Ars Nova, Galleria Kunstverket in Oslo, Western Exhibition Gallery in Chicago and in Jyväskylä, Vantaa and Salo Art Museums. His work is featured in collections of institutions such as Kiasma Contemporary Art Museum, The Finnish State Art Collection, Saastamoinen Foundation, Jenny and Antti Wihuri Foundation, The Paulo Foundation and in the collections of several Finnish Museums.

Website of Ari Pelkonen

 

Tatu Tuominen (b. 1975) is a visual artist from Helsinki. His work addresses architecture, ideals of living and memory. In his practice he uses different media: printmaking, video, installations, painting and drawing. He graduated as Master of Fine Arts from The Finnish Academy of Fine Arts in 2006 and works there currently as the Lecturer in Printmaking. His work has been featured in solo and group exhibitions in numerous institutions such as Kiasma Contemporary Art Museum; Lahti, Rovaniemi and Lapua Art Museums; MOCA Shanghai; TR1 Kunsthalle in Tampere; Constellation Studios in Lincoln, USA and HilbertRaum in Berlin. His work is featured in collections of institutions such as Kiasma Contemporary Art Museum, The Finnish State Art Collection, HAM Helsinki Art Museum and The National Library of France.

More information

The exhibition is supported by The Alfred Kordelin Foundation and The Promotion Centre for Audiovisual CultureAVEK.

page2image20224page2image20384page2image20544

Nykytaiteeseen keskittyvän verkkojulkaisun Editmedian Rosa Kuosmanen kirjoittaa 21.3.2018:

“PRINT(MAKING) IS NOT DEAD – NYKYTAIDEGRAFIIKKA TÄNÄÄN

SICissä avautunut seitsemän nykytaiteilijan ryhmänäyttely The Eagle Has Landed kysyy, mitä on taidegrafiikka tänään. Teokset testaavat ja venyttävät taidemuodon konventioita ja rajoja, liukuen eri esitystapojen ja tekniikoiden välillä. Niinpä se saa myös pohtimaan, onko taiteenlajien rajojen hämärtyessä nykytaidegrafiikkaa ylipäätään mahdollista kategorisoida omaksi taiteenalakseen?

 

(kuva: SIC/Tuomas Linna, 2018)

Perinteinen taidegrafiikka tunnutaan usein asetettavan johonkin taidekäsityön ja kuvataiteen väliselle harmaalle alueelle. Ainakin nykytaidegrafiikan suuntauksiin vihkiytymättömällä mielikuva on pitkään nojannut yksipuoliseen ajatukseen kaksiulotteisesta, esitystavoiltaan konventionaalisesta – ja huokeammasta – taiteenlajista. Taidegrafiikka vaikuttaa edelleen jääneen uniikkia taideteosta glorifioivalla nykytaidekentällä vähemmälle huomiolle, osittain juuri painokuvan ja vedosten monistusmahdollisuuden vuoksi. Kuvan loputtoman monistamisen, jatkuvan uudelleen muokkauksen, hajottamisen ja lainaamisen aikakaudella digitaalisen ja analogisen, alkuperäisen ja reproduktion väliset rajanvedot kuitenkin hämärtyvät entisestään. Taidegrafiikka ei ole tässä poikkeus.

Digitaalinen murros on demokratisoinut suuritöistä manuaalista työstämistä ja kallista painolaitteistoa, työvälineitä ja painopajoja edellyttävää taidelajia. Taidegrafiikan suosio nykytaiteilijoiden keskuudessa tuntuu kasvaneen, ja grafiikasta on tullut monien uusien tekijöiden päämedium. Samalla monet tekijät liikkuvat sujuvasti taiteen, suunnittelun ja esimerkiksi kuvituksen rajapinnoilla. Suomessa nykytaiteen museoihin nykytaidegrafiikka tekee isommassa mittakaavassa vielä tuloaan, mutta galleriakentällä sen uudet ilmenemismuodot saavat yhä enemmän tilaa myös grafiikkaan keskittyvien tilojen ulkopuolella. Viimeistään uniikkeja vedoksia ja pieniä editiomääriä suosivien ja tekniikoita kokeilevasti yhdistelevien tekijöiden myötä taidegrafiikka on alettu mieltää tasavertaiseksi nykytaiteen lajiksi.

Konsta Ojalan SICiin kuratoima näyttely The Eagle Has Landed osoittaa, että nykytaidegrafiikka on kaikkea muuta(kin) kuin kaksiulotteisia painokuvia. Se kurkottaa voimakkaasti muiden nykytaidelajien suuntaan yhdistäen taidegrafiikan menetelmillä toteutettuja elementtejä veistokseen, performanssiin, käsitteellisiin lähtökohtiin ja installaatioon. Materiaalisuus ja tilallisuus ovat näyttelyssä vahvasti läsnä. Teokset testaavat taidegrafiikan konventioita ja rajoja, ja näyttelyssä niitä katsookin ennen kaikkea useiden tekniikoiden ja esitystapojen välillä orgaanisesti ja vapaasti liikkuvana nykytaiteena. Siksi mietityttääkin, onko taidemuotojen rajojen hämärtyessä taidegrafiikkaa ylipäätään tarpeellista, tai mahdollista, kategorisoida omaksi taiteenalakseen? Liika taidelajin määrittämiseen juuttuminen myös helposti häiritsee tai dominoi itsenäisten teosten sisältöjen tarkastelua.

(kuva: SIC/Tuomas Linna, 2018)

Inma Herrera on työskentelyssään, kuten reilu vuosi sitten Huudossa esitetyssä hienossa Transitional Magnetism -näyttelyssä voimakkaasti kyseenalaistanut grafiikan määrityksen pelkkänä painokuvaan nojaavana taidemuotona. Herrera on näyttelyissään yhdistänyt taidegrafiikkaa esineteoksiin ja myös käsitteellistänyt sitä käyttäen grafiikkavälineistöä ja -materiaaleja kuten arabikumia teoksissaan objektinomaisena raaka-aineena. SICissä nähtävässä Towards Samadhi III -installaatiossa tilallinen monotypiavedos yhdistyy veistokseen ja ääniteokseen.

(kuva: SIC/Tuomas Linna, 2018)

Tatu Tuomisen teokset vaikuttavat ensikatsomalta perinteisiltä rakennuspiirrustuksilta, mutta niiden dekonstruoitu kuva-aihe muovaakin uudenlaisia modernistisia arkkitehtuuriutopioita. Sekä kollaasitekniikalla kerrostettu teos sarjasta On the Future of Architecture Since 1889 (Institute) että kuivaneulatekniikalla toteutettu Carceri Contemporanei (Säynätsalon kunnantalo) -sarja kommentoivat modernistisia ihanteita hajottaen ja uudelleen rakentaen teoksen kuvaelementtejä.

Viime vuonna Sinnessä esitetty Inka Bellin näyttely Synchronicity oli Sinnen ensimmäinen taidegrafiikkaa esittelevä näyttely. Siinä konemaisesta painojäljestä ja minimalistisista kuva-aiheista rakentui kiinnostava ja huolellisesti tematisoitu kuva tekoälyn piirtämästä tulevaisuuden maailmasta. Alkuvuonna Artekilla nähty Vuoden graafikko 2018 -palkintonäyttely Zanni koostui reliefimäisistä teoksista, jotka suhtautuivat grafiikanlehtiin enemmänkin veistosmaisina, värejä ja tekstuureja korostavina esineteoksina. Myös The Eagle Has Landed -näyttelyssä Bellin teokset Moulting I & IIilahduttavat kekseliäisyydellään. Paperia kolmiulotteisesti venyttävissä serigrafiateoksissa tilallisuus asettuu keskiöön, kun itse painojäljestä jää ainoastaan häivähdys näkyviin.

Idun Baltzerserin suurikokoiset, kankaalle toteutetut puupiirrokset kuvaavat nuoria huppariasuisia, poispäin katsojan tarkastelusta kääntyneitä tyttöjä. Materiaalisuus pääsee oikeuksiinsa lähes koko seinän korkuisessa teoksessa, jonka edessä tuntuu pieneltä. Baltzerserin tyttöhahmot omat kääntyneet kohti omaa maailmaansa, jonne katsojaa ei ole kutsuttu mukaan. Perinteinen tekniikka yhdistyy ajattomuudessaan sekä menneeseen että tulevaa kurkottavaan kuva-aiheeseen.

Konsta Ojalan serigrafiaa ja maalausta yhdistävässä, neonväreissään silmissä särisevässä teoksessa Adventures paperi valuu vähitellen kankaaksi, eikä katsoja erota mistä toinen tekniikka alkaa ja toinen päättyy.

Näyttelyn tekijät lähestyvät taidegrafiikkaa kokeellisesti, venyttäen ja muokaten painettua kuvaa ja sen käsitettä, kuin päämäärätietoisesti pyrkien pois kaksiulotteisuuden ja vanhentuneiden käsitysten painolastin alta. Ryhmänäyttelystä huokuu vapautunut, kokeileva ja kollektiivinen tunnelma, joka sopii hyvin mielikuvaan taidegrafiikan tekemisen yhteisöllisyydestä. Teosten sisällöllisen vaihtelevuuden ja aiheiden moninaisuus saa kuitenkin pohtimaan, riittääkö pelkkä erilaisten painomenetelmien käyttö näyttelyn temaattisesti yhdistäväksi tekijäksi? Kaikilta tekijöiltä näkisi mieluusti samalla enemmän teoksia, jotka representoisivat tekijänsä työskentelyä ja siinä käsiteltävää tematiikkaa laajemmin.”

 

The Eagle Has Landed

Idun Baltzersen
Inka Bell
Robin Ellis
Inma Herrera
Konsta Ojala
Suvi Sysi
Tatu Tuominen

1.4. saakka
SIC
Tyynenmerenkatu 6 C