Menu
menu

Nykytaiteeseen keskittyvän verkkojulkaisun Editmedian Rosa Kuosmanen kirjoittaa 21.3.2018:

“PRINT(MAKING) IS NOT DEAD – NYKYTAIDEGRAFIIKKA TÄNÄÄN

SICissä avautunut seitsemän nykytaiteilijan ryhmänäyttely The Eagle Has Landed kysyy, mitä on taidegrafiikka tänään. Teokset testaavat ja venyttävät taidemuodon konventioita ja rajoja, liukuen eri esitystapojen ja tekniikoiden välillä. Niinpä se saa myös pohtimaan, onko taiteenlajien rajojen hämärtyessä nykytaidegrafiikkaa ylipäätään mahdollista kategorisoida omaksi taiteenalakseen?

 

(kuva: SIC/Tuomas Linna, 2018)

Perinteinen taidegrafiikka tunnutaan usein asetettavan johonkin taidekäsityön ja kuvataiteen väliselle harmaalle alueelle. Ainakin nykytaidegrafiikan suuntauksiin vihkiytymättömällä mielikuva on pitkään nojannut yksipuoliseen ajatukseen kaksiulotteisesta, esitystavoiltaan konventionaalisesta – ja huokeammasta – taiteenlajista. Taidegrafiikka vaikuttaa edelleen jääneen uniikkia taideteosta glorifioivalla nykytaidekentällä vähemmälle huomiolle, osittain juuri painokuvan ja vedosten monistusmahdollisuuden vuoksi. Kuvan loputtoman monistamisen, jatkuvan uudelleen muokkauksen, hajottamisen ja lainaamisen aikakaudella digitaalisen ja analogisen, alkuperäisen ja reproduktion väliset rajanvedot kuitenkin hämärtyvät entisestään. Taidegrafiikka ei ole tässä poikkeus.

Digitaalinen murros on demokratisoinut suuritöistä manuaalista työstämistä ja kallista painolaitteistoa, työvälineitä ja painopajoja edellyttävää taidelajia. Taidegrafiikan suosio nykytaiteilijoiden keskuudessa tuntuu kasvaneen, ja grafiikasta on tullut monien uusien tekijöiden päämedium. Samalla monet tekijät liikkuvat sujuvasti taiteen, suunnittelun ja esimerkiksi kuvituksen rajapinnoilla. Suomessa nykytaiteen museoihin nykytaidegrafiikka tekee isommassa mittakaavassa vielä tuloaan, mutta galleriakentällä sen uudet ilmenemismuodot saavat yhä enemmän tilaa myös grafiikkaan keskittyvien tilojen ulkopuolella. Viimeistään uniikkeja vedoksia ja pieniä editiomääriä suosivien ja tekniikoita kokeilevasti yhdistelevien tekijöiden myötä taidegrafiikka on alettu mieltää tasavertaiseksi nykytaiteen lajiksi.

Konsta Ojalan SICiin kuratoima näyttely The Eagle Has Landed osoittaa, että nykytaidegrafiikka on kaikkea muuta(kin) kuin kaksiulotteisia painokuvia. Se kurkottaa voimakkaasti muiden nykytaidelajien suuntaan yhdistäen taidegrafiikan menetelmillä toteutettuja elementtejä veistokseen, performanssiin, käsitteellisiin lähtökohtiin ja installaatioon. Materiaalisuus ja tilallisuus ovat näyttelyssä vahvasti läsnä. Teokset testaavat taidegrafiikan konventioita ja rajoja, ja näyttelyssä niitä katsookin ennen kaikkea useiden tekniikoiden ja esitystapojen välillä orgaanisesti ja vapaasti liikkuvana nykytaiteena. Siksi mietityttääkin, onko taidemuotojen rajojen hämärtyessä taidegrafiikkaa ylipäätään tarpeellista, tai mahdollista, kategorisoida omaksi taiteenalakseen? Liika taidelajin määrittämiseen juuttuminen myös helposti häiritsee tai dominoi itsenäisten teosten sisältöjen tarkastelua.

(kuva: SIC/Tuomas Linna, 2018)

Inma Herrera on työskentelyssään, kuten reilu vuosi sitten Huudossa esitetyssä hienossa Transitional Magnetism -näyttelyssä voimakkaasti kyseenalaistanut grafiikan määrityksen pelkkänä painokuvaan nojaavana taidemuotona. Herrera on näyttelyissään yhdistänyt taidegrafiikkaa esineteoksiin ja myös käsitteellistänyt sitä käyttäen grafiikkavälineistöä ja -materiaaleja kuten arabikumia teoksissaan objektinomaisena raaka-aineena. SICissä nähtävässä Towards Samadhi III -installaatiossa tilallinen monotypiavedos yhdistyy veistokseen ja ääniteokseen.

(kuva: SIC/Tuomas Linna, 2018)

Tatu Tuomisen teokset vaikuttavat ensikatsomalta perinteisiltä rakennuspiirrustuksilta, mutta niiden dekonstruoitu kuva-aihe muovaakin uudenlaisia modernistisia arkkitehtuuriutopioita. Sekä kollaasitekniikalla kerrostettu teos sarjasta On the Future of Architecture Since 1889 (Institute) että kuivaneulatekniikalla toteutettu Carceri Contemporanei (Säynätsalon kunnantalo) -sarja kommentoivat modernistisia ihanteita hajottaen ja uudelleen rakentaen teoksen kuvaelementtejä.

Viime vuonna Sinnessä esitetty Inka Bellin näyttely Synchronicity oli Sinnen ensimmäinen taidegrafiikkaa esittelevä näyttely. Siinä konemaisesta painojäljestä ja minimalistisista kuva-aiheista rakentui kiinnostava ja huolellisesti tematisoitu kuva tekoälyn piirtämästä tulevaisuuden maailmasta. Alkuvuonna Artekilla nähty Vuoden graafikko 2018 -palkintonäyttely Zanni koostui reliefimäisistä teoksista, jotka suhtautuivat grafiikanlehtiin enemmänkin veistosmaisina, värejä ja tekstuureja korostavina esineteoksina. Myös The Eagle Has Landed -näyttelyssä Bellin teokset Moulting I & IIilahduttavat kekseliäisyydellään. Paperia kolmiulotteisesti venyttävissä serigrafiateoksissa tilallisuus asettuu keskiöön, kun itse painojäljestä jää ainoastaan häivähdys näkyviin.

Idun Baltzerserin suurikokoiset, kankaalle toteutetut puupiirrokset kuvaavat nuoria huppariasuisia, poispäin katsojan tarkastelusta kääntyneitä tyttöjä. Materiaalisuus pääsee oikeuksiinsa lähes koko seinän korkuisessa teoksessa, jonka edessä tuntuu pieneltä. Baltzerserin tyttöhahmot omat kääntyneet kohti omaa maailmaansa, jonne katsojaa ei ole kutsuttu mukaan. Perinteinen tekniikka yhdistyy ajattomuudessaan sekä menneeseen että tulevaa kurkottavaan kuva-aiheeseen.

Konsta Ojalan serigrafiaa ja maalausta yhdistävässä, neonväreissään silmissä särisevässä teoksessa Adventures paperi valuu vähitellen kankaaksi, eikä katsoja erota mistä toinen tekniikka alkaa ja toinen päättyy.

Näyttelyn tekijät lähestyvät taidegrafiikkaa kokeellisesti, venyttäen ja muokaten painettua kuvaa ja sen käsitettä, kuin päämäärätietoisesti pyrkien pois kaksiulotteisuuden ja vanhentuneiden käsitysten painolastin alta. Ryhmänäyttelystä huokuu vapautunut, kokeileva ja kollektiivinen tunnelma, joka sopii hyvin mielikuvaan taidegrafiikan tekemisen yhteisöllisyydestä. Teosten sisällöllisen vaihtelevuuden ja aiheiden moninaisuus saa kuitenkin pohtimaan, riittääkö pelkkä erilaisten painomenetelmien käyttö näyttelyn temaattisesti yhdistäväksi tekijäksi? Kaikilta tekijöiltä näkisi mieluusti samalla enemmän teoksia, jotka representoisivat tekijänsä työskentelyä ja siinä käsiteltävää tematiikkaa laajemmin.”

 

The Eagle Has Landed

Idun Baltzersen
Inka Bell
Robin Ellis
Inma Herrera
Konsta Ojala
Suvi Sysi
Tatu Tuominen

1.4. saakka
SIC
Tyynenmerenkatu 6 C

Minna Suoniemi: Still from video "Metropolis", 2017; Photo: Minna Suoniemi
Minna Suoniemi: Still from video “Metropolis”, 2017; Photo: Minna Suoniemi

“Shadows of Tomorrow” Galleria Huuto @ HilbertRaum, 30.9. – 8.10.2017

with Mikko Kallio, Pasi Mälkiä, Minna Suoniemi, Tatu Tuominen and Marja Viitahuhta

Opening on Friday 29th September 6 – 10 pm. Welcome!

HilbertRaum, Reuterstr. 31, 12047 Berlin

How do we imagine the future in an era of globalization of media, arrival of climate change and prolonged conflicts? How can the city function as a place for non-commercial activity or as material for visual play? How do recognisable forms and stories get constructed, torn apart and re-imagined in collage, montage, text and sculpture?

Shadows of Tomorrow is a group exhibition by five artists from Galleria Huuto, Helsinki, Finland. The works in the exhibition are videos, collages and sculptures. They refer to other works, other materials, other entities, other images. They are formations of personal notions and imaginations of what could be, they merge together materials that initially may seem unfit. In comparison to a single coherent illusory image, hybridising seemingly unrelated elements appears as a suitable way to represent the uncharted future.

Shadows of Tomorrow  is also a part of an artist-run exchange project and collaboration between Galleria Huuto, Helsinki and HilbertRaum, Berlin as well as a counterpart to an exhibition ”No Net Working” held in Galleria Huuto last May by artists David Benforado, Kuno Ebert, Hannah van Ginkel, Daniel Wiesenfeld and Clemens Wilhelm.

This exchange strengthens and broadens networks of artists between Finland and Germany and functions as a platform for sharing experiences of managing artist-run and non-profit galleries showcasing contemporary art in its various forms.

HilbertRaum

Event on Facebook

Galleria Huuto

Galleria Huuto on Facebook

Mikko Kallio 

Pasi Mälkiä

Minna Suoniemi

Tatu Tuominen

Marja Viitahuhta

“Shadows of Tomorrow” Galleria Huuto @ HilbertRaum, 30.9. – 8.10.20177

Mikko Kallio, Pasi Mälkiä, Minna Suoniemi, Tatu Tuominen ja Marja Viitahuhta

Avajaiset perjantaina 29.9. klo 18 – 22. Tervetuloa!

HilbertRaum, Reuterstr. 31, 12047 Berlin

Millaiseksi kuvittelemme tulevaisuuden aikana, jota määrittävät median globalisoituminen, ilmastonmuutos ja pitkittyneet konfliktit? Miten kaupunki voi toimia epäkaupallisena tilana tai visuaalisen leikin materiaalina? Miten tarinoita tai muotoja voi koota, hajottaa ja kuvitella uudestaan kollaasin, montaasin, tekstin ja kuvanveiston keinoin?

Shadows of Tomorrow on viiden Galleria Huudon jäsentaiteilijan yhteisnäyttely, jossa on esillä videoita, kollaaseja ja veistoksia. Teokset viittaavat toisiin teoksiin, materiaaleihin, kokonaisuuksiin ja kuviin. Teokset ovat muotoutumia henkilökohtaisista havainnoista ja kuvitelmista, sekä yhteensulautumia aineksista, jotka saattavat ensin vaikuttaa eriparisilta. Näennäisen yhteensopimattomien osien liittäminen toisiinsa näyttäytyy parempana keinona kuvata kartoittamatonta tulevaisuutta kuin yksittäinen, koherentti, illusorinen kuva.

Shadows of Tomorrow on helsinkiläisen Galleria Huudon ja berliiniläisen HilbertRaumin välinen yhteistyö ja vastapari näyttelylle ”No Net Working”, joka pidettiin Galleria Huudossa viime toukokuussa. Näyttelyssä oli esillä David Benforadon, Kuno Ebertin, Hannah van Ginkelin, Daniel Wiesenfeldin ja Clemens Wilhelmin teoksia.

Näyttelyvaihto vahvistaa ja laajentaa suomalaisten ja saksalaisten taiteilijoiden välisiä verkostoja. Samalla se toimii keskustelualustana, jonka avulla voidaan jakaa tietoa, kokemuksia ja ajatuksia liittyen taiteilijavetoisten ja voittoa tavoittelemattomien taidetilojen ylläpitoon sekä monimuotoisen ja ajankohtaisen nykytaiteen esilletuomiseen.